| Vaaliteemat kunnallisvaaleissa 2004 | päävalikko |
| Yhteisöllisyys Ihmisten kaupunki on toiveissani asuinpaikka, jossa yhteisön jäsenet huolehtivat toisistaan, mutta myös osaavat ottaa apua vastaan. Yhteisöllinen kaupunki tukee asukkaidensa tutustumista ja uusien asukkaiden – myös maahanmuuttajien – kotiutumista. Tuntematon naapurikin on ”meikäläisiä”. Ihmisen onnellisuuden ehtona on tunne omasta tarpeellisuudesta. Se syntyy vain kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa ja mahdollisuudesta rakentaa yhteistä hyvinvointia. Hyvässä kaupungissa löytyy myös muita väyliä hyödyllisenä oloon kuin palkkatyö, esimerkiksi omassa naapurustossa tai kansalaisjärjestöissä. Nykyaikainen kaupunki on elintason nousun myötä luopunut monista yhteisöllisyyttä luovista käytännöistä. Yhteiset pyykkituvat ja saunat takaisin! Lisäksi kortteleihin tai jopa isoihin taloihin voisi rakentaa yhteiskeittiöitä ja kerhohuoneita telkkareineen, kangaspuineen, kahvinkeittimineen ja sanomalehtineen. Kaupunki voi myös omilla päätöksillään osittaa, kenelle se kuuluu. Suunnittelussa pitäisi ottaa huomioon kaikkien kaupunkilaisten näkökulma. Torien ja puistojen pitäisi soveltua niin lapsille, mummoille kuin skeittareille ja liikuntavammaisille. Ja miksi yritysten mainokset saavat hallita bussikatoksia? Eikö julkinen tila kuuluisi yhteisölle? Miltä kaupunki näyttäisi, jos mainospaikoille laitettaisiinkin sarjakuvia, järjestöjen tiedotuksia, runoja tai vaikka tarharyhmän piirustusnäyttely? Tehdään Tampereesta leikin ja solidaarisuuden kaupunki – ei kilpailun ja yksinäisyyden. Periaatteet muuttuvat todellisuudeksi, kun niiden varassa tehdään ihmisten arkeen vaikuttavia päätöksiä. Aktiivisuus Aktiivisessa kaupungissa asukkaat ja järjestöt osallistuvat päätöksentekoon. Demokratia tarkoittaa ihmisten mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Edustuksellisen demokratian lisäksi pitää kehittää suoria keinoja vaikuttamiseen. Se voisi tarkoittaa asukasdemokratiaa kaupungin asuntoihin ja vanhainkoteihin tai työpaikkademokratiaa virastoihin. Ihmisten kaupungissa asukkaat perustavat lähiruokapiirejä, auttavat vanhainkodeissa, suunnittelevat leikkikenttiä ja järjestävät kaupunginosafestareita. Kansalaiskuuleminen voitaisiin ottaa käyttöön myös muissa kuin nykyisin lakisääteisissä maankäyttö- ja rakentamisasioissa. Se sopisi hyvin mm. koulutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnitteluun. Yksi huomiotta jäänyt kuultavien ryhmä ovat lapset, koulutusjärjestelmän, harrastusmahdollisuuksien ja päivähoidon asiantuntijat. Tulevaisuuden demokratia ei ole vain äänestämistä. Se ei ole vain poliittista toimintaa etujärjestöissä tai yhteiskunnallisissa liikkeissä. Se on elämäntapa, jossa omaa hyvinvointia lisätään huolehtimalla toisista. Siihen kuuluvat kaupunginosatoimikunnat, vapaaehtoistyö, järjestöt ja harrastustoiminta. Siihen kuuluvat martat ja anarkistit, koti-isät ja korttelijalkapallo. Pärjäämisyhteikunnan suorituspakko on korvattava osallistumisen oikeudella. Tehdään Tampereesta hyvä kaupunki yhdessä – ei vain äänestämällä. Periaatteet muuttuvat todellisuudeksi, kun niiden varassa tehdään ihmisten arkeen vaikuttavia päätöksiä. Vastuu Vapautta ei voi olla ilman vastuuta. Ihmisten kaupunki huolehtii asukkaistaan, työntekijöistään ja ympäröivästä maailmasta. Kaupungilla on vastuu kaikista kaupunkilaisista – myös niistä, jotka eivät päätöksenteossa saa ääntään kuuluviin. Se tarkoittaa myös vastuullista politiikantekoa. Todellista vastuunkantoa ei ole sellainen säästöpolitiikka, jossa mm. sosiaali- ja terveyspalvelut tietoisesti alibudjetoidaan eli niihin myönnetään talousarviossa vähemmän rahaa kuin tarve edellyttää. Vastuun kantamista on myös terveen kaupunkilaisjärjen käyttö byrokraattisten sääntöjen rinnalla. Jos esimerkiksi avioerossa kotoa pois muuttava vanhempi voisi saada kaupungin vuokra-asunnon joustavasti läheltä lapsiaan, todennäköisyys lapsista huolehtimiseen lisääntyisi. Kaupungilla on vastuu myös työntekijöistään, jotka pyörittävät elintärkeitä kunnallisia palveluita. Siksi on tärkeää, että henkilökuntaa palkataan riittävästi ja vakituisiin työsuhteisiin. Kaikki pysyväisluonteinen palvelu kaupungin instituutioissa tulisi hoitaa omien työntekijöiden voimin. Ei ole kohtuullista jakaa kaupunkilaisten verorahoja esimerkiksi monikansallisten yritysten voittoihin. Ostopalveluita pitäisi käyttää vain satunnaiseen palvelun tarpeeseen. Ostettaessa pitää varmistaa, että alhainen hinta ei johdu työntekijöiden oikeuksien polkemisesta. Kaupunkiorganisaatio ei ole mikään ympäröivästä maailmasta erillinen saareke. Sen on huolehdittava kestävästä kehityksestä ja kannettava kortensa kekoon mm. ympäristönsuojelussa. Suurena organisaationa sillä on mahdollisuus myös tehdä eettisiä valintoja. Kaupunki voi päättää, käyttääkö se ihmisoikeusrikkomuksia tukevien yritysten ja maiden tuotteita vai pyrkiikö se valinnoillaan ohjaamaan kehitystä eettiseen suuntaan. Pidetään huolta, että Tampereesta tulee globaali osallistuja – ei vapaamatkustaja. Periaatteet muuttuvat todellisuudeksi, kun niiden varassa tehdään ihmisten arkeen vaikuttavia päätöksiä. |
»Etusivu »Vaaliarkisto »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |