Suomen ja Euroopan unionin pitää olla edelläkävijöitä ilmastonmuutoksen torjumisessa, sanovat paperityöntekijä Martti Rantanen ja Metalliliiton Murikka-opiston opettaja Kari Harju. Pitkän linjan ay-miehet vastustavat ydinvoiman lisärakentamista. Sen sijaan on etsittävä radikaaleja vaihtoehtoja, jotka koskettavat monia ihmisiä.

Ilmastonmuutoksen vähättely ja lyhytnäköinen energiapolitiikka eivät saa kiitosta Martti Rantaselta ja Kari Harjulta. Suomen hallituksen taannoinen venkoilu EU:n yksipuolista 20 prosentin päästövähennystavoitetta vastaan on käsittämätöntä. On selvää, että tarvitaan vielä suurempia vähennyksiä, jos ilmastonmuutosta halutaan rajoittaa edes siedettävälle tasolle. Se tarkoittaa myös sitä, ettei energian kulutus voi jatkuvasti kasvaa.

”Vierastan yksioikoista ajatusta energian kulutuksen lisäämisestä. Sitä kautta vastustan myös ydinvoimaa. Ydinvoiman lisärakentaminen ei ole ratkaisu päästöjen rajoittamiseen Se vien vain rahaa tekniseltä kehitykseltä ja energiatehokkuuden lisäämiseltä”, sanoo Kari Harju.

Harjua ihmetyttää ydinvoiman kannattajien esiintyminen realisteina. ”Onko fiksumpaa olla aina realisti kuin idealisti, että mitään ei voida tehdä”, Harju puuskahtaa.

”Jostain syystä talouselämä ei ole kiinnostunut energiatehokkuudesta ja satsaamisesta uuteen teknologiaan. Tarvitaan viranomaismääräyksiä, joilla energian kulutusta ohjataan. Hinta on tuotannossa tehokkain konsulentti”, sanoo puolestaan Martti Rantanen.

Ydinvoimasta hän on Harjun kanssa samoilla linjoilla.

”Jos teollisuudelle annetaan halpaa ydinvoimalla tuotettua energiaa, se vain lykkää välttämättömiä investointeja. On vain tervettä, että energian hinta nousee ja on pakko investoida. Haluan myös kysyä, tarvitsemmeko me edes sellaista kilpailukykyä, jota halvalla sähköllä saadaan”, Rantanen sanoo.

Uhrauksia ja oikeudenmukaisuutta

Martti Rantanen ja Kari Harju vaativat radikaaleja vaihtoehtoja energian tuhlaukselle. Niitä on tehtävä koko yhteiskunnassa.

”Uhrauksia pitää tehdä myös henkilökohtaisella tasolla. Itsekin olen tuuminut, että lentomatkailun sijasta voisin taas lähteä pyöräilemään Etelä-Eurooppaan junalla matkustaen. Tärkeää on myös se, miten Suomessa asutaan”, sanoo Kari Harju.

Ympäristöjärjestötkin ovat vaatineet, että tavoitteeksi pitää ottaa matalaenergiayhteiskunta, joka perustuu mm. yhdyskuntarakenteen oikeaan suunnitteluun ja sitä tukeviin rakennusmääräyksiin. Kaikkien Suomessa rakennettavien talojen pitäisi olla matalaenergiataloja, kun nyt niitä on vain viisi prosenttia.

Sähkön kulutusta pitää vähentää, mutta on myös muistettava oikeudenmukaisuus – ilman sähköä kun ei kotitalouksissa voi elää. Kari Harju korostaa verotuksen merkitystä niin, että pienistä tuloista ei maksettaisi ollenkaan tuloveroa ja tätä kautta myös pienituloisilla olisi varaa maksaa sähkölaskunsa.

Maailmalla on hyviä esimerkkejä onnistuneesta sähkönsäästöstä hintaohjauksen keinoilla. Kotitalouksien sähkövero voitaisiin porrastaa niin, että perustarpeiden tyydyttämiseen kotitaloudet saisivat ”normaalihinnalla” tietyn määrän sähköä, mutta paljon sähköä kuluttavat maksaisivat suurempaa veroa perustason ylittävältä osalta. Tätä ajatusta Martti Rantanen pitää mielenkiintoisena.

Huomio joukkoliikenteeseen

Yksi merkittävä tekijä energiapolitiikassa on myös liikenne. Joukkoliikennettä pitäisi tukea nykyistä enemmän ja siirtää matkustusta ja tavarankuljetusta enenevässä määrin raiteille.

”On ihan selvää, että tarvitaan autovirrasta riippumatonta joukkoliikennettä. Tässä asiassa nurkkapolitikointi on Tampereellakin ollut ikävää. Nopea raideliikenne on tulevaisuuden vaihtoehto”, sanoo Rantanen.

Kari Harjun mielestä on olennaista, että ihmisiä ohjataan julkisen liikenteen käyttäjiksi tuottamalla palvelut verotuksen kautta. Nykyisellään maksut ovat asiakkaille liian korkeita. Maksuton joukkoliikenne on otettava keskusteluun.