Anna Kontula punaisten haudalla Hämeenkyrössä, Ikaalisissa ja Viljakkalassa 1.5.2006

Hyvät toverit,

Olemme kokoontuneet tänne viettämään työväenliikkeen kansainvälistä juhlapäivää.  Kokoonnumme historiallisella paikalla kunnioittaaksemme niitä tovereita, jotka vuonna 1918 nousivat sortoa vastaan ja antoivat henkensä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Pitkät työpäivät, ankeat asumisolot ja nälkä saivat kansan lähtemään taisteluun tilanteessa, jossa parlamentaarinen tie oli kuljettu loppuun, työväenenemmistöinen eduskunta hajotettu ja suojeluskunnat aseistettu suojelemaan pääoman etuja.

Samanlaisessa tilanteessa elää yhä suuri osa maailman väestöstä. Kapitalismin todelliset kasvot näkyvät siinä, että tänään miljardi ihmistä näkee nälkää maailmassa. Nälkää ei aiheuta ruuan puute, vaan sen epätasainen jakautuminen. Yli kolme miljardia ihmistä joutuu tulemaan toimeen alle kahdella dollarilla päivässä. Asevarusteluun käytetään maailmassa jo 950 miljardia dollaria vuodessa. Murto-osalla tästä summasta saataisiin pahin köyhyys poistettua. Kaikki maailman lapset saataisiin kouluun pelkästään sillä summalla, jolla varustelumenot kasvavat joka vuosi.

Kehitysmaiden ihmisiä riistetään yhä tehokkaammin. Kansainvälisellä työväenliikkeellä onkin paljon tehtävää, sillä köyhien ja työtätekevien edut ovat yhteisiä joka puolella maailmaa. Tapaus UPM on – yhtenä monista muista – hyvä esimerkki. Suomen kannattavin paperiteollisuuden suuryritys vähentää tuhansia työntekijöitä, mutta jakaa omistajilleen osinkoja yli 390 miljoonaa euroa. Moni suomalainen perhe joutuu ahdinkoon ja vaille tulevaisuuden turvaa. Samaan aikaan tuotantoa siirretään ulkomaille. Ei siksi, että autettaisiin kehitysmaita kehittymään, vaan siksi, että kehitysmaissa voidaan riistää työntekijöitä vielä enemmän. Kun ei tarvitse maksaa kunnon palkkoja tai huolehtia liiallisesta sosiaaliturvasta tai ympäristövaikutuksista, voivat pääoman omistajat takoa itselleen yhä suurempia voittoja. Siksi työväenliikkeen on oltava kansainvälinen. Meidän on tuettava kehitysmaiden työntekijöitä taistelemaan itselleen järjestäytymisoikeus ja kunnolliset työolot. Vain siten voidaan estää työn siirtyminen aina sinne, missä riisto takaa parhaan tuoton.

Hyvät toverit,

Työväen vapun juuret ovat Yhdysvalloissa, jossa tasan 120 vuotta sitten Chicagon työläiset järjestivät mielenosoituksen kahdeksantuntisen työpäivän ja työolojen parantamisen puolesta. Poliisi hajotti raa’asti tuon mielenosoituksen, mutta kapina jäi kytemään ja kolme vuotta myöhemmin sosialistinen internationaali julisti toukokuun ensimmäisen kansainväliseksi mielenosoituspäiväksi.

Nyt, 120 vuotta myöhemmin, Yhdysvalloissa on valmistauduttu taas poliittiseen vappuun. Tällä kertaa liikkeellä ovat laittomat siirtolaiset, joita Yhdysvalloissa on jopa 12 miljoonaa. Nämä paperittomat siirtolaiset ovat tämän päivän köyhälistöä, jota kapitalismi tarvitsee tekemään kehittyneiden maiden halpatyöt alistettuina ja ilman oikeuksia. Työnantajille laittomien siirtolaisten pysyminen laittomina olisi onnenpotku, koska heidän avullaan palkkataso voidaan pitää alhaalla. Tänä vappuna  Yhdysvaltojen siirtolaiset ovat kuitenkin lähtemässä kaduille ja lakkoilemassa ihmisoikeuksiensa puolesta. Tätä toimintaa on syytä meidän kaikkien tukea.

Keskustelu paperittomien siirtolaisten asemasta liittyy myös Eurooppaan ja yhä enemmän Suomeenkin. Työelämä on muuttumassa. Uudet työpaikat keskittyvät joko nykyistä huonommin palkatulle palvelusektorille, jonka palkkoja pidetään alhaalla paperittomia siirtolaisia hyväksikäyttäen, tai entistä suurituloisempien luovalle luokalle. Paitsi tulot, myös yhteiskunnallinen valta on näiden ryhmien välillä epätasaisesti jakautunut. Jos lisäksi koulutus, kulutus ja elämäntapa poikkeavat selkeästi toisistaan ja ryhmien ulkopuoliset ammattiryhmät menettävät merkitystään, on kansan kahtiajakautuminen todennäköistä.

Uusi tilanne asettaa ammattiyhdistysliikkeelle ja vasemmistolle suuria haasteita. Emme halua pysäyttää palveluammattien kasvua, mutta meidän tulee vaikuttaa siihen, millaisin ehdoin ja kenen eduksi muutos tapahtuu. Tämä edellyttää aiempaa suurempaa panostusta ns. sirpaletöiden järjestäytymisasteen nostamiseksi ja solidaarisen palkkapolitiikan mallia.

Suurten tehdastyöpaikkojen menetelmät ja organisaatiot eivät toimi hajaantuneessa työelämässä. Siksi ei riitä, että ay-liike etsii ratkaisuja ammatilliseen murrokseen. Sen on myös itse muututtava. Ensimmäinen pohdinnan aihe on jäsenkunnan kasvattamisen mahdollisuudet. On mietittävä, miten saada myös epäammatillisten sisääntuloalojen työntekijät liittojen piiriin tai miten saada siirtolaiset edes liittojen jäseniksi.

Globaalissa maailmassa yhteistyötahoja on kyettävä etsimään ja tukemaan myös omien rajojen ulkopuolella. Pitkällä tähtäyksellä ainoa keino hidastaa työpaikkojen siirtymistä halpatyömaihin ja näistä edelleen vielä halvemman työn maihin on pitää huolta, että työntekijöiden oikeudet ja kohtuullinen palkka toteutuvat kaikkialla. Tämä on mahdollista vain yhteistyössä kolmansien maiden ay-liikkeiden kanssa. Meillä on siihen organisaatiot ja meillä on siihen resurssit.

Hyvät toverit,

Tässä maailmantilanteessa vasemmistoa todella tarvitaan. Meidän on syytä tänään kiitollisina muistaa niitä työväenluokan taistelijoita, jotka uhrauksillaan loivat pohjan kamppailulle parempien elinehtojen ja tulevaisuuden puolesta. Laskemme kukat heidän työnsä jatkumisen puolesta, rauhan ja sosialismin puolesta.