Anna Kontula Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.11.2005

Kiinteistötoimen lausunto aloitteeseeni julkisen kaupunkitilan kaupallisuuden vähentämiseksi on laadittu huolimattomasti, jopa otsikko on väärin. Ennen muuta, siinä ei vastata yhteenkään esille nostamistani ongelmista.

Olen edelleen sitä mieltä, että Tampereen kaupungin pitäisi omalla toiminnallaan olla edistämässä demokratiaa ja sananvapautta, eikä kaventaa niitä. Näin käy, kun julkinen kaupunkitila pala palalta ulkoistetaan – tässä tapauksessa huonomaineiselle JCDecaux-yhtiölle.

Viittasin aloitteessani siihen, kuinka JCDecaux  päätti keskeyttää eläinsuojeluliitto Animalian ulkomainoskampanjan. Nyt kun Animalia-kysymys on ihmisten aktiivisuuden vuoksi saatu ratkaistua, on sama mainosyhtiö päättänyt sensuroida Unioni Naisasialiiton ihmiskaupan vastaista julistekampanjaa. Vaikka mielestäni julistekampanja on mauton ja ideologisesti arveluttava, sananvapauden pitäisi kuulua myös Naisasialiitto Unionille.

Kiinteistötoimen vastauksessa vedotaan Mainonnan Eettiseen Neuvostoon ja itsesäätelyyn. Tämä ei kuitenkaan poista sitä ongelmaa, että yksi liikeyritys saa päättää, millaisia viestejä kaupunkikuvassa ihmisille tuputetaan. Kysymys ei ole vain siitä, että karsitaan epäeettiset mainokset tai perutaan jo sovittuja kampanjoita. Todellinen ongelmahan on se, että me emme voi mitenkään vaikuttaa siihen, kenet kyseinen roskakorit ja bussipysäkkien katokset omistava yritys ylipäätään ottaa asiakkaakseen. Kuka takaa sen, että jokin kansalaisjärjestö tai muu voittoa tavoittelematon taho saa sanomansa esille, jos JCDecaux ei sitä ota asiakkaakseen, vaan valitsee mieluummin jonkun suuriyrityksen? Ja miten turvataan se, että myös ne tahot, joilla ei ole mainoskampanjoiden vaatimia valtavia rahasummia, saavat äänensä kuuluviin?

Kaikkien elämänalueiden kaupallistuminen on todellinen ongelma. Joka paikkaan tunkeutuvissa mainoksissa kaupataan katteettomia mielikuvia, joilla ei ole mitään tekemistä edes mainostettavien tuotteiden kanssa. Yhdysvalloissa mainonta on pahimmillaan työntynyt jo niin syvälle koulumaailmaan, että oppilaiden on pakko katsoa päivittäin 15 minuuttia televisiomainontaa osana koulupäiväänsä. Vastineeksi koulut saavat vaikkapa tietokoneita. Virvoitusjuomayhtiöt ja urheiluvaatevalmistajat sponsoroivat kouluja ja vastineeksi vaativat ehdotonta uskollisuutta omalle tuotemerkilleen. Julkinen tila on ulkoistettu suuryrityksille, jotka voivat määrätä lähes kaikesta omistamillaan urheilukentillä ja muilla julkisilla paikoilla.

Toissa päivänä koetin ostaa Anttilasta pyjamaa pojalleni. Kahdeksasta tarjolla olevasta yöpuvusta seitsemän mainosti jotakin. Edes kaikkein pyhintä, lasten unen ja rauhoittumisen aikaa, emme pysty rauhoittamaan kapitalismin jyskeeltä.

Tällaista kehitystä pitää Suomessa vastustaa. Voi tuntua siltä, etteivät tällaiset asiat kuulu Tampereen kaupunginvaltuustolle, mutta sille ne nimenomaan kuuluvat, koska kaupunki omilla toimillaan ulkoistaa yhteistä julkista tilaamme.

Kun tänään lähdette täältä kotiinne, kuvitelkaa matkalla, millainen kaupunki voisi olla. Mitä jos suuryhtiöiden mainosten tilalla olisikin kaupungin tiedotteita, runoja, sarjakuvia tai vaikka päiväkotilasten piirrustusnäyttely.

Toivon, että tulevaisuudessa Tampereellakin olisi valmiutta keskustella oikeasti siitä, miten kehitämme kaupunkitilaa yhteisölliseen käyttöön ja jarrutamme mainonnan ja kaupallisuuden leviämistä kaikille elämänalueille.