Anna Kontula vaalitilaisuudessa x.x.2002

Reilu sata vuotta sitten Suomeen rantautui marxilais-kautskyläinen sosialismi. Sen oli hyvä tulla, olihan se maailmanselitys, joka tuntui järkeilevän yleisesti tiedostetun jaon herroihin ja työläisiin. Se käänsi päälaelleen käsityksen paremmasta ja huonommasta väestä ja antoi oikeutuksen tasa-arvon vaatimukselle.

Noin kymmenen vuotta sitten idän romahdus oli sosialismin aatteelle kova takaisku. Myös Suomen poliittisessa kentässä se tarkoitti jonkinasteista ideologista kaaosta: Kaaoksessa oli perinteinen oikeisto, joka oli menettänyt vanhan viholliskuvansa. Kuitenkin kaaoksessa oli ennen kaikkea vasemmisto, joka ei voinut enää turvata selkeään ja yksinkertaiseen oppiin.

Jotta sosialismia vielä voitaisiin pitää aatteellisena perustana, se edellyttäisi vanhojen partojen päivittämistä. Sitä ei ole kukaan ainakaan vielä onnistunut tekemään. Mitä siis suomalainen vasemmistolaisuus on ilman oppirakennelmiaan, nyt, keskellä epävarmuutta, mutta pahimman sekasorron jälkeen?

Yllättävää kyllä, ainakin se on KONSERVATISMIA. Viimeisten vuosikymmenien aikana poliittinen aloite on siirtynyt vapaan markkinatalouden kannattajille. Heistä on tullut se massojen kärkijoukko, joka johtaa taistelua "edityksen" puolesta. Vasemmistosta taas on tullut jarru, joka "taantumuksellisesti" puolustaa vanhoja hyvinvoinnin rakenteita. Vasemmistolaisuus on sitä, että terveys- ja sosiaalisektorin palvelut hoidetaan julkisin varoin tai ainakin yhteisellä kontrollilla, ja että niiden taso on riittävän korkea ja maksut alhaiset.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ensiavun jonot tulisi saada lyhyemmiksi, että siellä ei tarvitsisi istua täyttä työpäivää sairaan lapsen kanssa. Se tarkoittaa myös, että jokaisella ihan oikeasti pitäisi olla oikeus minimitoimeentuloon. Ennen muuta se tarkoittaa, että useimmiten ei mene kovin paljoa metsään, kun puolustaa julkista ja vastustaa yksityistä. Vasemmistolaisuus on myös NATIONALISMIA. Se on sitä, koska tällä hetkellä ylikansallisuus tarkoittaa pitkälti päätöksenteon siirtymistä ihmisiltä rahalle. Perinteistä valtiota tulee puolustaa, koska se on ainoa edes jonkinlaisen demokratian tae.

Vasemmistolainen demokratia ei ole vain oikeutta, vaan myös velvollisuutta osallitua aikansa ja kykyjensä mukaan yhteisten asioiden hoitoon. Ei siis riitä, että kunta teettää hienot kotisivut kansalaisvaikuttamista varten. Kouluissa tulee opettaa myös käyttämään noita sivuja. Jotta kaikilla olisi vaikuttamiseen samanlaisia mahdollisuuksia, kirjastojen määrärahoja pitää huikeasti lisätä, jotta sinne saadaan enemmän päätteitä ja henkilökuntaa auttamaan niiden käytössä.

Kolmanneksi, vasemmistolaisuus on vapauden puolustusta, siis LIBERALISMIA. Se tarkoittaa, että jokaisella on oltava riittävät mahdollisuudet henkilökohtaiseen elämänhallintaan, johon keskeisesti kuuluu itsensä totauttamisen kokemus. Että siis perustarpeiden tyydyttämisen lisäksi turvataan mahdollisuudet myös henkiseen kasvuun, työhön ja itsensä kehittämiseen.

Mutta se tarkoittaa myös sitä, että ei ole pakko olla säteilevä ja kilpailukykyinen. Että ihminen saa olla epäsosiaalinen, lihava ja likainen, ja silti hänellä on oma ihmisarvonsa. Että olemassaolon oikeutusta tai kuukausittaista toimeentulotukea ei tarvitse "ansaita" käyttäytymällä hyvin tai olemalla nöyrä, ja töitä pitäisi löytyä myös niille, jotka eivät ole elinikäisen oppimisen hiomia "lukumiehiä".

Tampereella on aika hyvin rahaa. Esimerkiksi erilaisten työaikakokeilujen laajentamiseen olisi nyt mahdollisuus, tasataan sitä työtä. Kotikäyntejä huonokuntoisten luona pitää lisätä, jotta kotona asuminen olisi mahdollista niin kauan kuin ihminen sitä itse haluaa. Kotikäyntien turvaverkkoa pitää laajentaa niin, että jos muuten omillaan pärjäilevä sattuu katkaisemaan jalkansa, joku tulee tarvittaessa käymään kaupassa tai hoitamaan lapsia. Siis heti, eikä viikkojen jonotuksella, johan siinä jalkakin ehtii parantua.

Siis konservatismi, nationalismi ja liberalismi, mitä vielä puuttuu? No tietysti se SOLIDAARISUUS. Mahdollisuus työhön, toimeentuloon, terveyteen, puhtaaseen ympäristöön,turvallisuuteen, itsensä kehittämiseen ja vaikuttamiseen ovat asioita, joita vasemmisto haluaa KAIKILLE. Oikeisto ajaa kai lopulta ihan samoja juttuja, mutta potenssissa kahdeksan ja rajoittuen vain "heikäläisiin". Siinä kai se olennaisin.

Kilpailukykyisyyden kulttuurihegemonia voidaan kuitenkin murskata vain, jos riittävän moni riittävän vaikutusvaltainen puhuu sitä vastaan. Joten alkakaapas töihin.