Anna Kontula Tampere 2006 -mielenosoituksessa  25.11.2006

Hyvät ystävät,

Kaksi asiaa on varmaa. Ensinnäkin se, että EU:n kiristyvä rajapolitiikka johtaa laittoman siirtolaisuuden kasvuun. Kun unionin siirtolaisista noin 6 prosenttia on tällä hetkellä täällä ilman papereita, vuosittaisista tulijoista jopa kolmanneksen arvioivan saapuvan epävirallisia reittejä pitkin. Huolestuttavinta on, että samaan aikaan kun EU-johtajat ylpeilevät turvapaikanhakijoiden vähentymisellä, pakolaiset yhä matkaavat Eurooppaan, nyt vain papereitta ja usein ihmissalakuljettajiin turvautuen.

Toinen selviö on, että EU hyötyy taloudellisesti tästä oikeudettomien vierastyöläisten invaasiosta. Kyse on ikään kuin Kiina-ilmiöstä väärin päin: palvelusektorin työtä ei voida ulkoistaa halvan työvoiman maihin, joten kehitysmaiden köyhät tuodaan tänne rakentamaan talomme, ajamaan taksejamme ja hoitamaan vanhuksemme. Samalla paperittomia siirtolaisia voidaan käyttää – tehtaiden siirtämisen tavoin – ruuvipuristimena EU-kansalaisten työelämän oikeuksien rapauttamiseen. Jopa syrjäisessä Suomessa puhutaan jo sadoista paperittomista siirtolaisista.

Sata vuotta sitten Suomessakin piiat marssivat paremman elämän puolesta. Eivät he ihmeitä vaatineet, vain sellaista, mitä me pidämme itsestäänselvyytenä: äänioikeutta, minimipalkkaa, kunnallista terveydenhoitoa ja maksutonta koulutusta lapsilleen.

Jälleen ollaan eliitin hiljaisella hyväksynnällä matkalla piikayhteiskuntaan. Siirtolaisista on meille syntynyt uusi yhteiskuntaluokka, jolta kaikki perusoikeudet puuttuvat. Paperittomat siirtolaiset eivät voi liittyä ammattiliittoon tai turvautua poliisiin jouduttuaan hyväksikäytön uhriksi. Sairastuessaan he eivät voi hakeutua lääkäriin, eikä heillä ole mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

Jälleen olemme tilanteessa, jossa yhteiskuntamme rakentuu eriarvoisuuteen. Taas on aloitettava taistelu niiden oikeuksien puolesta, jotka jo kerran saatiin ulotettua koko väestöön. Tähän taisteluun tai kuten lehdistä saamme lukea, ”maahanmuuttajaongelmaan”, EU-valtiot vastaavat ensisijaisesti rajakontrollin kiristämisellä. Maahanmuuttaja-asioista puhuvat sisä- eli poliisiministerit ja siirtolaisista maalataan turvallisuusuhkaa.

Uskon, että siirtolaisuus on meidän kaikkien, mutta erityisesti ulkoministeriemme asia. Tehokkainta paperittoman siirtolaisuuden hallintaa on lähtömaiden elinehtojen parantaminen. Jotain länsimaiden kitsaudesta kertoo se, että rikkaisiin maihin tulleiden siirtolaisten perheilleen lähettämät raha-avustukset ovat moninkertaisia verrattuna teollisuusmaiden antamaan kehitysapuun.

Asiakirjoissaan EU uskoo ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Periaatteen pitäisi koskea myös ulkorajoja. Rajat auki!