Lehdistötiedote 1.5.2009

”Minun sukupolvelleni 1990-luvun lama merkitsi leipäjonoja, lapsilisien leikkaamista, puuropäivien lisäämistä ja oppikirjojen vähentämistä kouluissa, kouluterveydenhuollon supistamista ja sosiaalisten tulonsiirtojen heikentämistä”, sanoi vappujuhlassa Suoraman työväentalolla puhunut tutkija Anna Kontula (vas.).

”Kun lama loppui, hyvinvointivaltion purkamista jatkettiin: ensin piti maksaa velkaa pois ja sitten huolehtia kilpailukyvystä. Nyt ollaan jälleen lamassa ja paniikkisäästöt käynnissä. Olemme kuitenkin paremmassa tilanteessa kuin 90-luvulla, sillä yhden vaihtoehdon hegemonia on osoittautunut vääräksi. On muodostumassa uusi vasemmistolainen visio, joka haastaa valtavirtaisen politiikan”, Kontula sanoi.

”On epärealistista uskotella, että niin kauan kuin asumme rajallisella maapallolla, kulutus voisi kasvaa rajattomasti. Ympäristö ei kestä jatkuvaa materiaalista kasvua. Edessä on elintason määritteleminen uudelleen: materiaalista elintasoa on hallitusti laskettava ja ihmisten onnea lisättävä muulla kuin kasvavalla turhien tavaroiden tuotannolla.”

Kontulan mukaan työelämän muuttuminen ja prekarisaatio vaativat sosiaaliturvan uudistamista niin, että kaikki pystyvät elämään taloudellisesti turvattua elämää.

”Tämän laman jälkeen meillä on tiedossa entistä pirstaleisemmat työmarkkinat, kun teollisuutta ajetaan alas ja uudet työpaikat syntyvät palvelu- ja kulttuurialojen epätyypillisiin töihin. Tässä tilanteessa ihmisten toimeentulon turvaaminen edellyttää perustuloa. Rajapolitiikassa on päästävä työperäisestä maahanmuutosta ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen: ’kyllä ihmisille – ei riistolle’. Kun linnut ja pääomat kulkevat vapaasti rajojen yli, ei ihmisiltäkään voida kieltää sitä. Vain niin voidaan estää uuden orjatyöluokan syntyminen siirtolaisista. On myös suomalaisten työntekijöiden etu, että kaikkien työehdoista pidetään kiinni.”

”Uskottavan vaihtoehdon luominen kapitalismille edellyttää suunnan kääntämistä kaupallisuudesta kohti yhteisöllisyyttä. Mitä pienempi osa ihmisten elämästä on markkinoilla, sitä vähemmän kansainvälisellä taloudella ja sen heilahteluilla on valtaa ihmisiin”, Kontula sanoi.

”Kapitalistinen talouskasvu on inhimillisestä näkökulmasta kestämätöntä. Talous kasvaa, kun alkuperäiskansojen metsät hakataan. Mitä enemmän sodissa tapetaan ihmisiä, sitä paremmin kehittyvät aseteollisuuden osakekurssit ja sodan jälkeen jälleenrakennusmarkkinat kukoistavat ja kasvattavat kansantaloutta. Voiko mikään olla elämästä vieraantuneempaa?”