1. Vanhempien on voitava valita synnytyspaikkansa 2. Kaupungin on varmistettava riittävät neuvolapalvelut 3. Iltapäiväkerhomaksut pitää porrastaa 4. Tarhoissa ja kouluissa on tarjottava luomu- ja lähiruokaa 5. Kaikille halukkaille pitää löytyä kesäleiripaikka 6. Murrosikäisten koulun tulee alkaa tuntia myöhemmin 7. Nuorisotiloja tarvitaan lisää 8. Lähiöihin on perustettava lapsiystävällisiä tapaamispaikkoja 9. Kriisiperheille pitää järjestää lasten- tai kodinhoitoapua 10. Lapset on päästettävä mukaan päätöksentekoon
Parin viime vuoden aikana Tampere on ostanut synnytyksiä vain Taysista. Se tarkoittaa, että kun odottavat perheet saattoivat aikaisemmin valita Taysin ja Vammalan sairaalan välillä, nyt kaikkien tamperelaisten on mentävä Taysiin.
Päätökselle ei ole perusteita. Molemmissa sairaaloissa synnytykset maksavat suurin piirtein saman verran. Monet Tampereen ympäristökunnat ostavat edelleen synnytyksiä kummastakin. Päätös ihmetyttää erityisesti siksi, että Taysin synnytysosastot kärsivät ahtaudesta ja Vammalassa taas olisi tilaa.
Sairaaloilla on eroa. Vammala on erikoistunut pehmeämpiin menetelmiin. Siellä on mahdollista synnyttää veteen tai saada kivunlievitykseksi vyöhyketerapiaa. Normaaleissa huoneissa on yhdestä kahteen äitiä, kun taas Taysissa pääsääntöisesti kolme. Merkittävin vahvuus ovat perhehuoneet, joissa myös isä ja sisarukset voivat olla halutessaan yötä. Toisaalta ongelmien ilmaantuessa Tays kykenee erityistoimenpiteisiin. Vammalan valmiudet riittävät vain terveiden äitien synnytyksiin.
Mahdollisuus valita synnytyssairaala on etuoikeus, jota aikaisemmilla sukupolvilla ei jo huonojen kulkuyhteyksien vuoksi ole ollut. Vauvojen kannalta on aika lailla yhdentekevää, missä Suomen sairaaloista sattuvat syntymään; kaikissa pidetään potilaista hyvää huolta. Silti ei ole mitään syytä vähentää ihmisten valinnanvapautta silloin, kun siitä ei näyttäisi olevan kenellekään mitään haittaa.
Suomalainen neuvolajärjestelmä on valtava saavutus ja ehkä tärkein osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Neuvolasysteemi on taloudellisesti järkevä, koska neuvontapalvelu ja säännölliset tarkastukset vähentävät vaikeita ja kalliita terveydellisiä ja sosiaalisia ongelmia. Silti ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ei sijoiteta ja laskusuhdanteessa siitä leikataan kaikkein herkimmin.
1990-luvun puolivälissä aloin odottaa toista lastani. Silloin vielä kaikki vanhemmat pääsivät halutessaan synnytysvalmennukseen. Se oli hyvä, koska kertaus ei tehnyt pahaa ja kaikkia asioita ei edes voinut ymmärtää ennen kuin ensimmäisen lapsen jälkeen. Monille synnytysvalmennus toi myös helpotusta synnytyspelkoon.
Nykyään synnytysvalmennukseen pääsevät vain ensisynnyttäjät ja poikkeustapauksessa pariskunnat, joissa mies odottaa ensimmäistä lastaan. Jopa tämän valmennuksen lopettamisesta keskustellaan. Lopettamisen sijaan olisi kuitenkin saatava synnytysvalmennus jälleen kaikkien halukkaiden ulottuville.
Myös pienten lasten neuvolakäynneistä on tingitty. Tampere ei tarjoa lapsilleen edes sosiaalihallituksen suositusten minimiä. Neuvolajärjestelmä tarvitseekin pian lisää resursseja.
Tampere laajentaa tänä syksynä huomattavasti eka- ja tokaluokkalaisille suunnattua iltapäiväkerhotoimintaa. Kerhoon pääsee lähes sadan euron kuukausimaksulla per lapsi. Summa on huomattava, kun suurin osa ympäryskunnista tarjoaa samaa palvelua 40-60 euron kuukausihintaan ja esimerkiksi talousvaikeuksista kärsivä Pori veloittaa vain 20 euroa.
Päivähoidossa on jo aikoja sitten siirrytty porrastettuihin maksuihin. Kotitalouden varallisuudesta riippuen tarhapaikka maksaa 0-200 euroa kuukaudessa. Porrastuksen perusteena on, että kaikilla lapsilla tulee olla mahdollisuus turvalliseen hoitopaikkaan. Erityisen suuri sosiaalinen merkitys turvallisella päivähoidolla on tietenkin sellaisille lapsille, joiden kotona asiat eivät ole kunnossa.
Iltapäiväkerhojen tarkoituksena on varmistaa eka- ja tokaluokkalaisille turvallinen paikka, jonne mennä koulun jälkeen. Kun vanhemmat tekevät pitkiä työpäiviä, lapset joutuvat viettämään merkittävän osan päivästään kotona yksinään. Moni seitsenvuotias ei vielä ihan pärjäisi. Iltapäiväkerhoon pääseminen voi olla myös sosiaalisesti tärkeää, jos kaikki muut alueen lapset ovat siellä.
Nykyinen kuukausimaksu on niin korkea, että esimerkiksi opiskelijoiden (n. 250 euroa/kk) tai matalapalkka-aloilla työskentelevien (alle 1000 euroa/kk) lapset eivät voi osallistua iltapäivätoimintaan. Kuitenkin köyhien ja parempituloisten lapset potevat ihan yhtä lailla yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Siksi iltapäiväkerhomaksun pitäisi olla kaikille tuloihin nähden kohtuullinen.
Lapsilla on oikeus puhtaaseen ruokaan, jonka tuottaminen ei vahingoita ympäristöä. Luomuun erikoistuminen voisi myös vahvistaa suomalaisen maatalouden asemaa.
Kun ruoka tuotetaan lähellä, sen valvonta on helppoa ja kuljetus ei vahingoita ympäristöä. Lähiruuan suosiminen myös tukee oman alueen elinkeinoelämää.
Pelkästään pirkanmaalaisen luomuruuan syöminen tekisi kuitenkin ruokavaliosta perin yksitoikkoista. Luomun ja lähiruuan tulee toimia suunnittelun ja ostosten johtavana periaatteena Tampereen kouluissa ja päiväkodeissa, mutta ei määrätä jokaista yksittäistä ostosta.
Kesäleiritoiminta käynnistyi jo ennen sotia. Ajatuksena oli tarjota kaupunkilaislapsille mahdollisuus viettää osa kesälomastaan maaseudulla, raittiissa ilmassa ja luonnon keskellä. Tampere järjestää useita kesäleirejä koululaisille. Jo kysynnästä voi päätellä, että leireille on edelleen tarvetta. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät päässeet tänäkään vuonna. On hyvä, että tarjolla olevat leiripaikat jaetaan osittain sosiaalisin perustein, mutta jatkossa kesäleiripaikkoja tulisi lisätä.
Suomalainen kulttuuri ihannoi työntekoa aikaisesta aamusta lähtien. Mitään järkevää perustetta sille ei ole, semminkin, kun kaamosaikaan aurinko herää vasta paljon ahkeria suomalaisia myöhemmin.
Erityisesti yläaste- ja lukioikäisille aikaiset herätykset ovat työläitä. Osittain syynä on nuorisokulttuurin ja koko yhteiskunnan muuttumien iltapainotteiseksi, mutta kyse on myös biologisista tekijöistä. Koulussa ollaan väsyneitä ja opiskelu koetaan epämiellyttävänä.
Koulujen alkamisajan siirtäminen tuntia myöhemmäksi helpottaisi aamuista opintojen aloittamista. Vastaavasti toki sitten jatkettaisiin tuntia pidempään.
Kaupunki kasvaa jatkuvasti, mutta nuorisopalvelujen kehittäminen junnaa paikallaan. Tavoitteena pitäisi olla ainakin toistaiseksi uusi nuorisotila joka vuosi. Paikalliset nuoret on päästettävä mukaan omien tilojensa suunnitteluun.
Nuorisotilat tulee sijoittaa hajalleen eri kaupunginosiin, jotta mahdollisimman monella nuorella on harrastus- ja kohtauspaikka kotinsa lähistöllä. Tilojen pitää olla auki myös illalla, ainakin perjantaisin ja lauantaisin.
Aikaisemmin lasten hankkiminen ei tarkoittanut aikuissuhteista luopumista, kun samassa tai läheisissä talouksissa asui lähisukulaisia. Nyt asuminen on muuttunut, ja usein kotona lastaan hoitavan vanhemman ainoa kosketus "aikuisten maailmaan" ovat leikkipuiston toiset vanhemmat.
Entisten sukuyhteisöjen tilalle kaupungin tulisi tukea naapurustojen verkostoja. Suomen ilmastossa yksi vakavasti otettava keino on yhteisten tapaamispaikkojen järjestäminen. Lähiöbaarien rinnalle on saatava myös sellaisia tiloja, joihin lapsetkin ovat tervetulleita.
Merkittävä osa lapsista elää kriisiperheissä. Kriisiperheellä tarkoitan lapsiperhettä, jossa lasten perustarpeiden (ruoka, uni, rakkaus) tyydyttäminen vaarantuu epänormaalin tilanteen vuoksi. Syynä voi olla esimerkiksi vanhempien päihteiden käyttö, fyysinen sairaus tai mielenterveysongelmat. Kriisi voi olla vuosia jatkuva olotila tai liittyä vain johonkin ohimenevään elämänvaiheeseen, vaikkapa avioeroon.
Yksi koulun ja päiväkodin tehtävistä on jakaa lasten hoitovastuuta. On hyvä, että myös joku perheen ulkopuolinen aikuinen on lasten kanssa säännöllisesti tekemisissä ja voi edustaa lapselle turvaa silloin, jos sitä ei kotoa saa. Lukuisat onnettomat esimerkit kuitenkin kertovat, että pelkkä koulun tai tarhan tuki ei aina riitä. Lasten hätää ei ole huomata tai siihen ei välitetä puuttua.
Monissa kriisiperheissä jopa kaikkein tavallisimmat asiat ovat epävarmoja: Mummoni on tehnyt työuransa koulun keittiössä. Siellä oli tapana aina maanantaiaamuisin ensimmäiseksi syöttää ne lapset, jotka eivät ole viikonloppuna saaneet kotona kunnolla ruokaa.
Lasten kasvatus on iso haaste. Kaikki lastenhuoltoyhteyksissä tapaamani vanhemmat rakastavat lapsiaan niin kuin muutkin vanhemmat, ja haluavat näille parasta. Usein vain omat kyvyt, voimat ja tukiverkostot eivät riitä. Tavoitteena kuitenkin on, että lapset voisivat asua kotonaan niin kauan kuin mahdollista.
Perheiden tukeminen vaikka lastenhoito- tai kotiavulla auttaa vanhempia selviämään kasvatusvastuustaan niissä rajatapauksissa, kun muuten voimat eivät riittäisi. Toisaalta se antaa mahdollisuuden tarkkailla, milloin lasten hyvinvointi vaatii puuttumista kotioloihin.
Demokratia tarkoittaa yksilön mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon. Länsimainen demokratia kuitenkin sivuuttaa päätöksenteosta lähes tyystin yhden keskeisen ryhmän, lapset ja nuoret. Kuitenkin näillä on korvaamatonta asiantuntemusta siitä, miten heidän hyvinvointinsa turvataan.
Näissäkin vaaleissa on valitettu nuorten haluttomuutta osallistua politiikkaan. Merkityksettömien leikkivaalien sijaan lasten ja nuorten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin voisi lisätä antamalla heille todellista päätösvaltaa. Esimerkiksi kouluissa järjestettävät kuulemistilaisuudet tavoittavat tietyn alueen nuoret ikäluokat lähes kokonaan.
Vaikuttamisen tulisi tapahtua suoraan konkreettisessa yhteydessä, esim. koulun remontin tai nuorisotilan suunnittelun kohdalla. Mikään kaukainen ja vain pientä osaa lasten eliitistä koskeva "lasten parlamentti" ei tarkoita osallistumista.
