| Ihmiskauppatyötä
tehdään länsimaisen keskiluokan ehdoilla |
päävalikko |
|
Yhteiskuntablogiikka 4.5.2009 http://community.stakes.fi/blogs/blogiikka/default.aspx Anna Kontula: Lain mukaan ihmiskauppa tarkoittaa toimintaa, jossa tavoitellaan taloudellista hyötyä prostituutiosta, elinkaupasta tai työvoiman välittämisestä alistamalla ihmisiä orjuuden kaltaisiin oloihin. Tiedämme, että merkittävä osa ihmiskaupasta sijoittuu erilaisiin siirtolaisten töihin, esimerkiksi ravintola-alalle, maanviljelykseen, hedelmän- ja marjanpoimintaan, rakennusalalle, kerjäämiseen, tehdastyöhön ja kotitaloustyöhön. Näissä työoikeusrikkomuksia tapahtuu paljon ja ihmiskauppa voidaan nähdä muutenkin yleisen työvoiman hyväksikäytön ääritilanteena. Käytännön politiikassa ihmiskauppa kuitenkin yhdistetään yleensä pakkoprostituutioon. Ihmiskauppa halutaan pitää ensisijaisesti seksiteollisuuden ilmiönä, sillä sen laajentaminen myös muihin vastaaviin alistussuhteisiin avaisi kiusallisia kysymyksiä siirtolaisten perusoikeuksista. Siinä missä ”terrorismin vastaisella taistelulla” rajoitetaan köyhien miesten liikkuvuutta, ihmiskauppapuheella kontrolloidaan köyhiä naisia. Kuitenkin juuri ihmiskaupalla legitimoitu rajojen sulkeminen altistaa siirtolaisia ihmiskaupalle. Kun muutto ei onnistu laillisia kanavia pitkin, köyhien ihmisten on turvauduttava laittomiin. Vuosittaisista tulijoista jopa kolmanneksen arvioidaan saapuvan Eurooppaan epävirallisia reittejä pitkin. Tämä on alaluokka, joka ei virallisesta yhteiskunnasta hyödy ja jonka ääntä ei virallinen yhteiskunta halua kuulla. Paperittomilla siirtolaisilla ei ole mahdollisuutta terveydenhuoltoon, koulutukseen tai sosiaaliturvaan. He eivät voi liittyä ammattiliittoon tai äänestää vaaleissa. Karkotuksen pelossa he eivät voi turvautua viranomaisiin, eivät edes joutuessaan ihmiskaupatuksi. Parasta ihmiskaupan vastaista toimintaa olisi siirtolaisten aseman parantaminen, mutta tähän ei löydy halua, sillä jokaista ihmiskaupan uhria kohden löytyy moninkertainen määrä ihmisiä, joiden tilanne ei täytä ihmiskaupan määritelmää, mutta joiden työskentelyolosuhteet ovat kohtuuttomat. Kyse on valtavista taloudellisista eduista. Monissa Euroopan maissa palvelusektori pysähtyisi ilman paperittomien siirtolaisten halpaa ja mukautuvaista työvoimareserviä. Merkittävä osa ihmiskaupan vastaisen työn rahoituksesta on peräisin konservatiivisilta uskonnollistaustaisilta järjestöiltä. Nämä tahot ovat kyllä halukkaita pelastamaan naisia seksiorjuudesta, mutta eivät ole kiinnostuneita työntekijöiden oikeuksista, sillä se horjuttaisi oleellisesti tuotannon rakenteita. Samaan aikaan Euroopan poliittista ihmiskauppakeskustelua hallitsevat radikaalifeministiset järjestöt. Myös ne hyötyvät ihmiskaupan ja prostituution samaistumisesta. Kun kaikki seksikauppa nähdään seksiorjuutena, ei tarvitse avata vaikeita kysymyksiä seksuaalisesta autonomiasta tai naisten keskinäisestä taloudellisesta eriarvoisuudesta. Monet työvoimapulasta kärsivistä aloista ovat perinteisiä naisten töitä. Siivoojat, ravintolatyöntekijät ja hoivaajat ovat metropolien kollektiivisia kotiapulaisia. Heidän halpatyöstään hyötyvät kaikki, mutta ennen muuta keskiluokkainen valkoinen nainen, joka näin vapautuu kevyempiin ja arvostetumpiin töihin. Tässä suhteessa seksityö eroaa muista siirtolaisnaisten töistä, sillä siinä suora hyöty ei tule kantaväestön naisille. Siten ei ole lainkaan outoa, että feministiset järjestöt kritisoivat siirtolaisnaisten asemaa seksikaupassa, mutta vaikenevat heidän riistostaan muissa töissä. Väitän, että tehokas ihmiskaupan vastainen työ edellyttää ihmiskaupan ymmärtämistä osana näitä siirtolaisten työmarkkinoita. Ruohonjuuritasolla siirtolaisuus tarkoittaa yleensä sitä, että tavalliset ihmiset yrittävät järjestää omaa elämäänsä. Jos siirtolaisuuteen on tarjolla vain huonoja ja riskialttiita vaihtoehtoja, ovat nämä ihmiset alttiita ihmiskaupalle ja muulle hyväksikäytölle. Ihmiskauppaa voitaisiin torjua tehokkaasti vähentämällä köyhyyttä, parantamalla koulutusta, kutistamalla tuloeroja, vahvistamalla liikkuvan työvoiman asemaa ja taistelemalla ihmisten parempien elinolosuhteiden ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Sen sijaan nyt kiristetään ulkomaalaiskontrollia ja ajetaan muutenkin heikossa asemassa olevia ihmisiä entistä ahtaammalle. |
»Etusivu »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |