Kolumni vaalilehdessä, maaliskuu 2007
Anna Kontula:

Suomen poliittisen systeemin kulmakivi on avoimuus. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki poliittiset päätökset ja paperit ovat julkisia. Suomi on puolustanut läpinäkyvyyttä myös EU-byrokratiaan.

Jos ihmiset eivät saa tietoa, he eivät voi valvoa päättäjiään, osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai edes äänestää vaaleissa. Ilman avoimuutta demokratia rapautuu.

Politiikassa on tapana, että saavutuksista tiedotetaan näyttävästi, mutta epäkohdista virkamiehet ja poliitikot mieluummin vaikenevat – jopa laittomuuteen asti. Koukkuniemikohun yhteydessä toimittaja halusi kerätä asukkailta päiväkirjamerkintöjä. Kokoomuslainen apulaiskaupunginjohtaja kielsi jutun tekemisen. Millä oikeudella, eikö sananvapauden pitäisi ulottua myös kunnan laitosten seinien sisälle?

Luottamushenkilönä saan selvitellä mitä erilaisimpia asioita ja soitella virkakoneiston eri portaisiin. Yleensä jätän valtuutetun asemani kertomatta, sillä tiedot pitäisi lain mukaan olla kenen tahansa saatavilla. Aina niin ei käy. Pari vuotta sitten jouduin vaatimaan papereita koulujen homemittauksista lääninoikeuden päätöksellä. Viime vuonna Tampereen Aterian johto yritti kieltää työntekijöitään keskustelemasta kanssani työoloistaan. Kyse on isoista rahoista.

* * *

Julkisia palveluja on ulkoistettu urakalla. Samalla on tiedossa, että ainakin yksityisen sektorin työehdot ovat järjestäen julkista heikommat. Kyse on ensisijaisesti pienipalkkaisten työläisnaisten töistä.

Avoimuussäännökset eivät koske yksityisiä yrityksiä. Epäkohdat jäävät entistä enemmän pimentoon, kun luottamushenkilöt ja toimittajat eivät pääse nuuskimaan asioita. Siitä tulee iso säästö.