| Vanhat työt, uusi järjestys | päävalikko |
|
SAK Pirkanmaa 4/2008 Anna Kontula: Vielä jokunen vuosi sitten Turun telakalla työskenteli silloisen rakennuttajan palveluksessa tuhansia työntekijöitä, pääasiassa vakituisessa työsuhteessa tai pitkäaikaisella komennuksella. Telakka tunnettiin lakkoherkkyydestään. Järjestäytymisaste oli korkea ja saavutetuista eduista ei joustettu. Varustamisvaiheessa työntekijöiden määrä nousee vieläkin telakalla kuuteen tuhanteen, mutta heistä yhä harvempi on emoyhtiön palkkalistoilla. Muu työvoima koostuu erilaisten alihankkijoiden ja työnvuokrausfirmojen työntekijöistä. Suurin osa on ulkomaalaisia, yhteensä lähes parista kymmenestä maasta. Siinä missä lähes kaikki telakalla perinteisessä työsuhteessa olevat kuuluvat Metalliliittoon ja suuri osa sen paikallisosastoon, muun työvoiman ay-liike tavoittaa vain huonosti tai hyvin huonosti. Pitkät alihankintaketjut, nopea työvoiman vaihtuvuus ja monikielisyys tekevät jo työlainsäädännön valvonnan vaikeaksi, ammattiyhdistystoiminnasta puhumattakaan. Sama ilmiö on nähtävissä naisvaltaisella hoivasektorilla, jossa ammattiyhdistysliikkeen palkkavaatimuksia pidetään kurissa pilkkomalla työvoimaa vakituisiin, vakituisiin sijaisiin, pisteestä toiseen siirtyviin sijaisiin, harjoittelijoihin, työllistettyihin ja vuokratyöntekijöihin. Siivouksen ja pyykinpesun kaltaiset tukitoimet ulkoistetaan, mikä saattaa tarkoittaa ylikansallista firmaa tai laitoksen palkkalistoilta poispotkitun siivoojan yhden hengen yritystä. Myös näillä matalapalkkaisilla palvelualoilla ulkomaalaisten osuus kasvaa koko ajan. Itse telakoilla tehtävä työ ei ole juurikaan muuttunut. Edelleen telakoilla rakennetaan laivoja, nyt vain vähän isompia ja hieman vähemmän käsityönä. Edelleen myös ihmisiä hoivataan samalla tavoin kuin aina ennenkin, eikä ikkunoiden pesu ole sen ihmeellisempää kuin muutama vuosikymmen sitten. Työn sijaan on muuttunut työn järjestymisen tapa, työsuhteet ja työvoiman rekrytointipohja. Jatkuvasti vaihtuva työvoima vaatii työnantajaltakin jatkuvaa koulutusta ja joustavuutta, mutta ilmeisesti työntekijöiden vastarinnan hajoamisesta aiheutuva hyöty on epävakauden haittoja suurempi. Muutos tuo kapitalistille kahdenlaista säästöä: ensinnäkin se mahdollistaa palkoista ja työoloista tinkimisen ja toiseksi se estää ay-liikkeen tehokkaan edunvalvonnan. Perinteinen ammattiyhdistysliike syntyi vastaamaan silloisen työelämän rakennetta: isoja työpaikkoja, liikkumisen hitautta ja työyhteisöjen pysyvyyttä. Kun tätä järjestelmää lähdetään purkamaan, pohjaksi pitäisi ottaa työelämän todellisuus. Millainen ay-liike olisi toimintakykyinen rauhattomassa, ameebamaisessa ja monikulttuurisessa työelämässä? |
»Etusivu »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |