| Uroomme Afganistanissa | päävalikko |
|
Lehtiyhtymä 27.3.2010 Suomi on nyt tosiasiallisesti sotaa käyvä maa, ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. Me suojelemme asein Afganistanin hallitusta, joka nousi valtaan kansainvälisesti kritisoiduissa vaaleissa ja tunnetaan laajamittaisesta korruptiosta. Ehkä Hamid Karzain hallinto rajoittaa vähemmän naisten vapautta kuin sitä vastustava taleban-liike, mutta mistään tasa-arvon edelläkävijästä ei voida puhua. Muualla Euroopassa Afganistanin operaatio on herättänyt voimistuvaa kritiikkiä. Hollanti päätti alkuvuodesta vetää sotilaansa pois ja Saksassa on puitu joukkojen ohjusiskua, joka epähuomiossa tappoi kymmeniä siviilejä. Vaikka suomalaiset eivät paikan päällä pärjää yhtään paremmin, kotirintaman tiedotussodassa on täällä saatu suuria voittoja: Afganistan on niin pieni ja kaukana, että myyttiä terroristeja vilisevästä ja naisiaan pahoinpitelevästä pimeyden valtakunnasta on helppo rakentaa. ”Diktatuurin puolustamisen” ja ”siviilipommitusten” sijaan media maalaakin kuvaa kultatukkaisista pohjolan ritareista, jotka ratsastavat pelastamaan tummasilmäisiä neitoja likaisten vääräuskoisten kynsistä. Myytti on kertomus, joka yhdistelee totta ja satua. Keskeisimmät myyttimme perustuvat tuhansia vuosia vanhoille tarinoille, ja siksi niitä on hyvin vaikea kyseenalaistaa. Usein niiden voima perustuu tutuille vastakkainasetteluille: on hyväläisiä ja pahalaisia, sivistystä ja barbariaa, kauniita naisia ja toimeliaita miehiä. On totta, että naisten ihmisoikeudet ovat Afganistanissa huonolla tolalla, köyhyys suurta ja elämä kohtuuttoman raskasta. Silti ei ole mitään näyttöä siitä, että USA-johtoisten länsijoukkojen läsnäolo jotenkin parantaisi tilannetta. Vuoden 2007 jälkeen länsisotilaiden määrä on lähes kolmikertaistunut, mutta tasa-arvo ei ole edennyt ja terveydenhuoltoon ja koulutukseen tarkoitetuilla avustusrahoilla on saatu aikaan lähinnä palatseja presidentin tukijoille. Hyvän tarinan ääressä ei ehdi pysähtyä laskemaan, miten yhden Afganistaniin lähetetyn suomalaissotilaan vuosikustannuksilla opetettaisiin tuhat lasta lukemaan. |
»Etusivu »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |