Ydin 2/2004
Anna Kontula:

Thorbek Susanne & Pattanaik Bandana (toim.) Rajat ylittävä prostituutio. Suomentanut Sari-Anne Ahvonen. Like, Helsinki 2003.

”Joissakin tutkimuksissa – ja erityisesti lehdistössä – on väitetty, että maahanmuuttajanaisten prostituutiossa on kyse seksiorjuudesta. Tämä väite tuntuu kuitenkin olevan väärä ja yksinkertaistettu näkemys, koska suurin osa naisista on suostunut työhön vapaaehtoisesti. Ihmisoikeuksien loukkaukset eivät ole niinkään seurausta huijatuksi ja pakotetuksi tulemisesta vaan siitä, että työ on laitonta ja tapahtuu epävirallisella sektorilla.” –Linda Meaker

Rikkaat länsimaat haluavat ammattitaitoisia ja korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia. Kehitysmaiden naisten mahdollisuudet kouluttautumiseen ovat huomattavasti miehiä heikommat. Kun naiset eivät voi muuttaa länsimaihin laillisesti, he ylittävät rajan ja sijoittuvat töihin epävirallisesti.

Tähän yhtälöön keskittyy tapaustutkimuksista koottu artikkelikokoelma Rajat ylittävä prostituutio. Suomalaiseen seksikeskusteluun kirja antaa merkittävän uuden näkökulman: se yhdistää prostituution muihin länsimaiden epävirallisen sektorin siirtolaisammatteihin, kuten kodinhoito, tehdastyö ja kerjääminen. Kansainvälinen seksibisnes kasvaa tuloeroista köyhien ja rikkaiden maiden välillä.

Monet kirjoittajat nostavat prostituoitujen pahimmaksi ongelmaksi muun väestön ja viranomaistahojen diskriminaation. Esimerkiksi Marlene Spanger tutkii artikkelissaan Tanskan mustaihoisia prostituoituja. Heidät nähdään Tanskassa vierasmaalaisuutensa vuoksi uhrina. Käytännössä kuitenkin juuri eriytetty työ- ja asuinvaltio säästää nämä naiset prostituution ankaralta häpeäleimalta ja siten vähentää huomattavasti seksityön riskejä.

Kirja ei lähde hedelmättömään väittelyyn seksityön valinnanvapaudesta. Prostituoidut nähdään sosiaalisina toimijoina, jotka kykenevät kantamaan vastuun omista tekemisistään. Kuten Anders Lisborg artikkelissaan toteaa, suurinta osaa Tanskan thai-prostituoiduista ei voida pitää ihmiskaupan uhreina. He tekevät tulevaisuudensuunnitelmia ja pyrkivät tavoitteisiinsa määrätietoisesti.

Pelkästä seksin ihanuudesta ei alalla ole haastatelluista yksikään, mutta muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Prostituoidun itsenäisyys vaihtelee seksiorjuudesta omaan toiminimeen. Yleensä naiset ovat sitä tyytyväisempiä, mitä vapaammin he pääsevät päättämään omista työskentelyolosuhteistaan.

Rajat ylittävä prostituutio yhdistää tietyn sosiaalisen kysymyksen ympärille sekä akateemista tutkimusta että käytännön kansalaisjärjestötyössä hankittua kokemusta ja toimenpidesuosituksia. Tätä toivoisi myös suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun enemmän.

Toisaalta pyrkimys yksinkertaisuuteen ei aina toimi. Esimerkiksi Bishopin ja Robinsonin analyysi Thaimaasta palanneiden miesten seksipäiväkirjoista on huonosti perusteltu ja samalla yleispuheenvuoroksi yllätyksetön.

Kirjassa otetaan liikoja miettimättä kansainvälinen prostituutio uutena ilmiönä, vaikka kyseessä on ainakin Euroopassa yksi kaikkein vanhimmista siirtolaisammateista. Esimerkkejä laajasta ulkomaalaisprostituutiosta löytyy ainakin antiikin Kreikasta, Keskiajan Keski-Euroopasta ja 1800-luvun Lontoosta. Ikävää myös tapa, jolla jotkut artikkelit kirjoittavat prostituutiosta ”itsensä myymisenä” – ainakin suomeksi käsite on syrjivä, mikä tuskin on ollut kirjoittajien tavoitteena.

Heikkouksistaan huolimatta rajat ylittävä prostituutio purkaa urakalla niitä myyttejä, joita meillä on tapana lukea iltapäivälehdistä. Kirja perää median vastuuta: kaupallisuus, sensaatiohakuisuus ja stereotypiat paitsi leimaavat, voivat jopa vaarantaa seksityöntekijän turvallisuuden. Milloin prostituoidut ovat uhreja, heidät alistaa meidän suvaitsemattomuutemme.