Uutispäivä Demari /vastine Susanna Rahkoselle
Anna Kontula:

On kaksi eri asiaa tukea prostituoituja tai prostituutiota.

Susanna Rahkonen kertoi äskettäisessä kolumnissaan, että Anna Kontula pitää ”osa-aikaisena prostituoituna toimimista opiskelijalle lähestulkoon unelma-ammattina työhön sisältyvien hyvien toimeentulomahdollisuuksien vuoksi”. Lisäksi hän liittää minuun tavoitteen seksipalvelujen kysynnän kasvusta. Oletan, että Rahkonen viittaa päiväkahveihimme eduskunnassa 15.2. Tapaamisen nauhoitti kaupunkilehti Vartti. En allekirjoita kumpaakaan kolumnin viittauksista.

Olen säännönmukaisesti korostanut, että hetkestä, yhteiskunnasta, toimijoista ja myyjän autonomian asteesta riippuen seksityö voi olla yksilölle tuhoisa tai pelastava tekijä – tai molempia. Vuoden 2006 Suomessa opintotuen reaaliarvo pienenee vuosi vuodelta ja usein (nais-)opiskelijoille on tarjolla vain pienipalkkaisia, raskaita, heikosti arvostettuja ja suojattomia töitä. Opintolainakin tuntuu riskialttiilta, kun valmistumisen jälkeen on tiedossa pätkätöitä. Tilannetta ei ainakaan paranna, että neljännes opiskelijanaisista kärsii mielenterveysongelmista, joihin julkisten mielenterveyspalvelujen kohtuuttomien jonojen vuoksi apua etsitään kalliilta yksityissektorilta.

On viitteitä siitä, että yhä useampi opiskelija ratkaisee asian turvautumalla prostituutioon. Yksi asiakas kuukaudessa riittää tuplaamaan opintorahan. Kyse ei tällöin ole ”unelma-ammatista”, vaan yksilöllisestä ja tilannesidonnaisesta arvotuksesta huonojen vaihtoehtojen välillä. Toki joukossa on myös niitä, jotka myyvät seksiä kokeilunhalusta tai suunnittelevat siitä uraa itselleen, mutta heille kustannustehokkuus ei yleensä ole tärkein motiivi seksityöhön.

Mielestäni poliittinen prostituutiokeskustelu kaipaisi enemmän tutkimusta ja ennakkoluulottomuutta, vähemmän kärjistyksiä, mystifiointia ja vastakkainasetteluja, toisella puolen kriminalisoijat (Rahkonen itse) ja toisella prostituutiota ihannoivat laillistajat (Kontula???). Jos vaadin Latinalaisen Amerikan hiilikaivostyöläisille kohtuullista palkkaa, turvallisia työoloja ja edes alkeellista oikeusturvaa, tarkoittaako se, että kannatan kansainvälistä hiilikaivosteollisuutta? Muistaakseni kerroin Rahkosellekin, että vaikka kriminalisointi on pääsääntöisesti seksityöntekijöiden kannalta tuhoisa ratkaisu, myös moniin laillistamismalleihin liittyy vakavia ongelmia.

Seksityöntekijät joutuvat taistelemaan ihmisoikeuksistaan kaikkialla maailmassa: Floridassa strippari saa potkut, jos liittyy ay-liikkeeseen. Intiassa tuhannet prostituoidut vaativat aina vappuna soihtukulkueella pääsyä terveydenhuollon piiriin. Italiassa transprostit ovat ottaneet käytännöksi tehdä rikosilmoitukset joukolla, koska yksin on suuri vaara joutua poliisiasemalla pahoinpidellyksi. Bosniassa taistellaan sen puolesta, että myös seksityöntekijän raiskauksesta saisi tuomion. Brasiliassa sadat prostituoidut kiertävät antamassa kollegoilleen turvaseksivalistusta. Olen hienoa, että osa seksityöntekijöistä jaksaa tehdä työtä paremman huomisen puolesta, ja että maailmalla monet ihmisoikeus-, avustus, tutkimus- ja terveysjärjestöt tukevat heitä. Toivoisin, että myös sosiaalidemokraattisilta kansanedustajilta löytyisi sydäntä ja aikaa kuunnella tarkasti, mitä ihmiset heille yrittävät kertoa.