Kansan Uutiset, 15.6.2001
Anna Kontula:

Valtikan puoluekokousaloite parituspykälän uusimisesta on kannatettava. Sen sijaan kaavailtu prostituutioasiakkuuden kriminalisointi ei ole perusteltu.

Suomessa seksiin pakottamista kutsutaan raiskaukseksi. Suomessa raiskaus on rikos. On kuitenkin eettisesti epäilyttävää syyttää rikoksesta seksipalvelujen ostajia. Tai lähtökohtaisesti olettaa kaikkien myyjien olevan prostituoituina vasten tahtoaan.

Olemme tottuneet puhumaan prostituutiosta syrjäytymisen airueena. Näin varmasti onkin, kun ilmiöön liittyy huumeita, rikollisuutta tai pakkoja. Prostituutio itsessään ei kuitenkaan ole rikos, eikä se mitenkään automaattisesti aiheuta yhteiskunnallista ongelmaa.

Vaikeita taloudellisia tilanteita ratkaistaan edelleen myymällä seksiä, Suomessakin. Tältä pohjalta ei ole vaikea ymmärtää niitä Itä-Euroopan naisia, jotka haluavat käydä Suomessa ansaitsemassa. Heidän tilanteensahan on vielä paljon huonompi. Heille työskentely Suomessa ei ehkä ole mieluista – en tiedä – mutta ainakin se mahdollistaa kohtuullisen elintason, ehkä kouluttautumisenkin.

Olen seurannut huolestuneena ruotsalaisen feminismin invaasiota Suomeen. Minua pelottaa sen mustavalkoinen ja epäreilu keskustelu (mies)alistajista ja (nais)alistetuista.

Ruotsissakin prostituutioasiakkuuden kriminalisointi on suhteellisen uusi asia. Siellä lakimuutosta perusteltiin sillä, että nainen tarvitsee suojelua. Ajatus naisesta puolustuskyvyttömänä uhrina on hyvin vanha ja hyvin seksistinen. Kun vaaditaan alaikäisten suojalakeja myös naisille, nähdään heidätkin jälleen holhouksenalaisina.

Silmiini ei ole osunut vielä yhtään tieteellistä tutkimusta lain seurauksista. Pohjanmeren yli kantautuvat huhut eivät kuitenkaan ole pelkästään ylistäviä: Vain murto-osalle prostituoiduista on kyetty osoittamaan jokin muu keino ansaita toimeentulonsa. Kaupanteon salamyhkäisyys on korostanut parittajien roolia. Sosiaalityöntekijät valittavat, että prostituoitujen auttaminen on vaikeutunut.

Ei maailmanlaajuista seksikauppaa hillitä taistelulla seksin ostajia vastaan, vaan taistelulla parempien elinolojen puolesta. Me kaikki – myös naiset – pidämme yllä järjestelmää, joka pakottaa toiset myymään seksiä. Siten kysymys prostituutiosta on sukupuoleton, eikä naiseus vapauta ketään vastuusta.

Mitä sitten on tehtävä? On puhuttava tuloeroista ja köyhyydestä. Ne eivät poistu sillä, että suomalaiset lakkaavat ostamasta seksipalveluja.

Jos prostituutioon liitettyjen ongelmien syyllinen olisi henkilöitävissä, hänet löytäisi yhtä hyvin eduskunnasta kuin vitosen bussista, niistä paikoista, joissa tehdään yhteiskunnallisia päätöksiä ja vahvistetaan yhteiskunnallisia käytäntöjä. Me luomme pakot.

Vaatimus prostituutioasiakkuuden kriminalisoimisesta kertoo avuttomuudesta. Kun ei kyetä, tohdita tai haluta puuttua syihin, keskitytään oikeistolaisittain paheksumaan seurauksia.

Kriminalisoinnin sijaan puolue voisi vaikkapa ajaa kännykkäkeskusta, jonne prostituoidut saisivat ilmoittaa kulloisenkin olinpaikkansa. Näin ehkä vähennettäisiin heidän tarvettaan epävirallisiin ”suojelijoihin” ja siten heikennettäisiin prostituution kytkentöjä rikollisuuteen.

Pitemmällä tähtäimellä on taattava kaikille sosiaalinen turvallisuus. Prostituutioon liittyvistä ongelmista päästään eroon, kun luodaan yhteiskunta ja maailma, jossa kenenkään ei ole pakko myydä seksiä. Sen jälkeen onkin sitten aikuisten ihmisten oma asia, miten he haluavat seksielämäänsä värittää.