Pippuri 2/2006
Anna Kontula:

Vavi edellyttää suvaamista

Kun tutkitaan jonkin hankkeen, lain tai vaikka talousarvion sukupuolivaikutuksia, niin suvataan. Kyse on vavista eli sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta osaksi arkista päätöksentekoprosessia – ensin julkisella sektorilla, myöhemmin toivottavasti yksityiselläkin.

Suvaus ei ole sama asia kuin nyt jo lakisääteinen tasa-arvosuunnitelma. Siinä missä tasa-arvosuunnitelmassa puututaan lähinnä yksikön tai toimialan henkilöstökysymyksiin, suvauksessa yritetään huomioida ja ennakoida laajemmin jonkin hankkeen sukupuolivaikutuksia, niin välittömiä kuin välillisiäkin. Valtavirtaistamisen kohteena eivät siis ole miehet tai naiset ryhmänä, vaan organisaation rakenteet ja prosessit.

Espoossa tehtiin pieni suvauskokeilu vuosina 2004-2005. Projektin tarkoituksena oli luoda malli kunnan koko talousarvion suvausta varten. Mallin rakentamisessa lähdettiin liikkeelle ajatuksesta, että tasa-arvoa toteutetaan parhaiten ruohonjuuritason toimenpiteillä. Niiden tueksi tarvitaan tietenkin tutkimustietoa ja asiakkaiden kokemuksia.

Tuija Norlamo-Saramäki Espoon sosiaali- ja terveystoimesta kiinnostui talousarvion sukupuolivaikutukset –kokeilusta juuri siksi, että sen tavoitteena oli istuttaa uutta toimintamallia osaksi vakiintuneita käytäntöjä. Hän on sitä mieltä, että nykyään kuntasektorilla on niin vähän aikaa, että erilliset tasa-arvoprojektit ovat mahdottomia ilman lisäresurssointia. Valtavirtaistamisen tavoitteena on, että kerran huolella istutettuna sukupuolinäkökulma tukisi itse itseään. Erillisten tasa-arvokonsulttien rinnalle tarvitaan pistekirjoitusta niille sukupuolisokeille, jotka talousarvioita työkseen kirjoittelevat.

”Sukupuolivaikutusten arvioinnista teki haasteellista se, että tarpeellisia mittareita ei ollut, ei sukupuolieriteltyjä tilastoja sen paremmin kuin suvauksen tuloksellisuutta kuvaavaa mittaristoakaan,” Norlamo-Saramäki kertoo. ”Lisäksi tietoisuus tasa-arvosta, sen merkityksestä tai arviointimahdollisuuksista oli kokeiluyksikössämme huono.”

Kuntien sosiaali-ja terveystoimille on tyypillistä, että vaikka asiakkaiden enemmistö on monissa palveluissa miehiä, henkilöstö koostuu pääsääntöisesti naisista. Siksi voidaan jo olettaa, että sukupuoli vaikuttaa jollakin tavoin asiakassuhteissa ja yleisemmin käytäntöjen muovautumisessa. Norlamo-Saramäen mukaan projektin alussa haastattelluilla työntekijöillä ja asiakkailla oli hyvin erilainen käsitys sukupuolen merkityksestä: siinä missä henkilöstö korosti käytäntöjen sukupuolineutraaliutta, asiakkaat kokivat sukupuolella olevan suuri merkitys. ”Kun henkilöstöstä 94% on naisia, on aika selvää, että toiminnot suunnitellaan, kehitetään, toteutetaan ja arvioidaan enemmän tai vähemmän naisnäkökulmasta,” Norlamo-Saramäki toteaa.

Kuten kaikki uudistukset, suvaus vaatii yhteistä keskustelua ja uuden omaksumista. Norlamo-Saramäki on huolissaan siitä, että kuntasektorin jatkuvasti kiristyvä työtahti voi nousta suurimmaksi esteeksi idean eteenpäin viemiseksi: ”Miten innovatiivisuus, uudet ajatukset ja uudet toimintatavat voivat kehittyä jatkuvan kiireen keskellä, kun aika ei tahdo riittää edes nykyisen toimintatavan tarkasteluun?”