Voima, marraskuu 2007, Demokratia-liite 
Anna Kontula:

Perustulo antaa valtavan lupauksen. Se on tällä hetkellä ainoa toteutettavissa oleva edunvalvontakeino niille työntekijöille, jotka eivät voi turvautua perinteisiin ay-liikkeen painostuskeinoihin. Perustulo mahdollistaisi yksinyrittäjille, vuokratyöläisille ja etätyöläisille työstä kieltäytymisen silloin, kun työn ehdot eivät työntekijän näkökulmasta ole riittävät. Erityisen tehokkaasti se toimisi (naisten) matalapalkkaisilla palvelualoilla.

Nyt hallitus on asettanut sosiaaliturvan kokonaisremonttia suunnittelevan komitean, joka tulevaisuudessa aikoo puhua myös perustulosta. Hetkinen, onko valtiovalta siis puuhaamassa lakkoasetta matalapalkkatyöläisille verovaroilla?

Ei. Tässä perustulokeskustelussa on kyse aivan muusta. Siinä puhutaan lähinnä teknisestä uudistuksesta työmarkkinoiden edelleen joustavoittamiseksi ja ihmisten pakottamiseksi sellaisiin töihin, joiden palkoilla ei elä ja joiden työskentelyolosuhteet eivät houkuttele. Ihmisiä (erityisesti nuoria ja maahanmuuttajia) pitää aktivoida, sosiaaliturvaa yksinkertaistaa ja tuloloukut purkaa. On siis perustuloja ja perustuloja.

Perustulo sisältää kumouksellisen potentiaalin vain silloin, kun se takaa riittävän ja vakaan toimeentulon kaikille ilman ehtoja. Riittämättömänä ja ehdollisena se toimii juuri ideansa vastaisesti, pahimmillaan legitimoi palkkatyöeliitin kylkeen kasvaneen prekariaatin lainsuojattomuutta.

Aineellinen tuotanto ei enää aikoihin ole edellyttänyt koko väestön palkkatyöpanosta. Sen sijaan se on välttämätön tulonjako- ja kontrollijärjestelmä. Yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi on palkkatyötä laajennettava yhä uusille elämänalueille (kotityöt, seksi, kulttuurintuotanto jne.) ja työttömyydestä rankaistava. Muutenhan ihmiset alkaisivat kuluttaa aikaansa siihen, mikä heistä itsestään on tärkeää ja hyödyllistä. Palkkatyö nähdään moraalisena hyvänä, josta ei voi, saa eikä pidä kieltäytyä, vaikka kapitalistinen logiikka tuottaisi täysin elämälle vieraita toimintoja (mainosteollisuus), sen ehdot olisivat työntekijälle kohtuuttomat (siivousala) tai se johtaisi vakaviin ympäristötuhoihin (ylikulutus).

Toimeliaisuus ja osallistuminen eivät kuitenkaan kaikille tarkoita palkkatyötä. Ihminen on luonnostaan aktiivinen, ja on todennäköistä, että tulevaisuudessakin rakennetaan koteja, laitetaan ruokaa, kasvatetaan lapsia ja rakastellaan. Perustulo voisi olla keino purkaa näiden toimintojen tavaramuoto ja palauttaa ne markkinoilta yhteisöihin.