SAK Pirkanmaa 3/2007
Anna Kontula:

Kaupan työntekijät liittoutuivat katulasten kanssa haastaakseen Helsingin World Cup -järjestelyt. Olisiko tällainen otsikko mahdollinen?

Ei tietenkään. Eihän Suomessa ole katulapsia, eikä tänne saada jalkapallon maailmancupia. Meikäläisen ammattiyhdistystoiminnan näkökulmasta kuitenkin koko lause on käsittämätön. Meillä työläinen on perinteisesti ollut sama kuin palkansaaja ja liiton tehtävänä neuvotella työnantajien kanssa. Yksinyrittäjät ja pikkukauppiaat eivät kuulu ammattiliittoihin, jotka puolestaan eivät liittoudu muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

Oikeasti otsikko liittyykin Kapkaupungin MM-kisajärjestelyihin. Streetnet on 18 kehitysmaassa toimiva katukaupustelijoiden kattojärjestö. Sen kahdestasadasta tuhannesta jäsenestä harvalla on virallinen yrittäjä-status ja vielä harvemmalla palkkatyösuhde. Silti kyse on kovasti työtä tekevien ja silti pienituloisten ihmisten liikkeestä, siis työväenliikkeestä.

Siellä, missä työ ei rajaudu muun elämän ulkopuolelle, on työläisten luontevaa etsiä liittolaisia muista kansalaisjärjestöistä. Etelä-Afrikan Streetnet on huolissaan tulevista jalkapallon maailmanmestaruuskisoista, sillä näiden kansainvälisten tapahtumien alla kadut yleensä puhdistetaan. Se tarkoittaa katukaupustelijoille työttömyyttä, prostituoiduille joukkopidätyksiä ja katulapsille yösijan menetystä. Näiden ryhmien etujärjestöt ovatkin kampanjoineet yhdessä köyhien ihmisten oikeudesta julkiseen tilaan.

Suurimmassa osassa maailmaa palkkatyö ei ole normi. Perheen elättäminen edellyttää monia tulonlähteitä satunnaisissa työsuhteissa tai mikroyrityksissä, kaupitellen tavaroita, ruokaa tai palveluja. Harmaa talous on laajaa ja siihen kuuluvat yhtä lailla rakennustalkoot, katuprostituutio kuin isoäidin maaseudulta lähettämät juurikkaat. Vanhusten, lasten ja sairaiden hoitotyö tapahtuu kodeissa ilman palkkaa.

Myös suomalainen työ on muuttumassa nopeasti. Suomen 230 000 yrittäjästä 60 prosenttia on yksinyrittäjiä. Harva haluaa yksinyrittäjäksi, sillä toimeentulo on usein epävarmaa, työaika rajaton ja turva heikko. Silti yksinyrittäjällä ei ole montaa puolustajaa, sillä tupopöytäänkin istuvat vain palkansaajien ja suurpääoman edustajat.

Ay-liike on ajautumassa sivuun työmarkkinoilta ja entistä enemmän myös kansalaisyhteiskunnasta. Sen agendaan ei mahdu ajatus, että riistoa on myös yleissitovien työehtosopimusten ulkopuolella.

Suomalainen ”palkansaajajärjestö” näyttäisi kehitysmaan vihannesmyyjästä käsittämättömältä: eivätkö liittoja tarvitsisi eniten juuri ne työläiset, joiden tulot ovat pienimmät ja turva heikoin?

Milloin porvari hoksasi, että paras ase palkansaajien järjestäytymistä vastaan on työntekijöiden ulkoistaminen yksinyrittäjiksi?