Helsingin Sanomat, Mielipide 18.6.2003
Anna Kontula:

Tällä hetkellä Suomen prostituutiolaissa paritus on kriminalisoitu, myynti ja osto luvallista. Laki on peräisin ajalta, jolloin rajoja valvottiin ja politiikan ykköstavoitteena pidettiin hyvinvointivaltiota.

2000-luvun prostituutioon liittyy ongelmia, joita ei ratkaista perinteisen lainsäädännön turvin. Lisääntynyt turvattomuus kotimaassa ja itärajan elintasokuilu ovat luoneet vapaaehtoisten prostituoitujen rinnalle pakotettujen armeijan, joita nykyiset käytännöt eivät suojele.

Suomessa prostituoitujen suurin uhka eivät kuitenkaan ole asiakkaat, vaan tulisieluiset naisasianaiset, jotka ajavat määrätietoisesti prostituutioasiakkuuden kriminalisointia. Mielipidekirjoituksessaan (HS 8.6.) Paula Hjelt-Putilin perustelee kantaansa muun muassa YK:n ihmisoikeusjulistuksen ja EU:n perusoikeusasiakirjan velvoitteilla.

***

Totta onkin, että nämä ja monet muut sopimuksen velvoittavat kriminalisoimaan ihmiskaupan. Toisin kuin Hjelt-Putilin antaa ymmärtää, prostituutio ja ihmiskauppa eivät kuitenkaan ole sama asia – eivät mainituissa sopimuksissa sen paremmin kuin suomalaisessa käytännössäkään.

Parittajien rikolliseen väkivaltaan kietoutunut prostituutio on tuomittavaa. Olen Hjelt-Putilinin kanssa samaa samaa mieltä siitä, että on tärkeää luoda sellainen parituslaki, joka kykenee tehokkaasti puhdistamaan prostituution järjestäytyneestä rikollisuudesta. Tämä on yhteiskunnan, mutta myös seksi myyjien ja yleensä myös ostajien etu.

Kuitenkin alalla työskentelee myös koulutettuja, itsenäisiä ja tasapainoisia ihmisiä, jotka ovat valinneet prostituution. Esimerkiksi YK:n työjärjestö ILO on suositellut prostituoitujen kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös prostituoidut saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin.

Suomessa prostituutioon pakottaa yleensä taloudellinen tai sosiaalinen turvattomuus, ei väkivalta. Hjelt-Putilinin esimerkki naisten vangitsemisesta elintenluovuttaja-vauvojen tuotantoa varten on perin kaukaahaettu.

***

Hjelt-Putilinin mukaan Suomen prostituutiosta 90 prosenttia on järjestäytyneen rikollisuuden käsissä. En tiedä, mistä luku on peräisin. Tiettävästi kenelläkään ei ole tällä hetkellä tietoa edes siitä, montako prostituoitua Suomessa on. Suuri osa suomalaisprostituoiduista toimii osa-aikaisesti ja ilman parittajia. Siksi he eivät näy poliisin arvioissa.

Hjelt-Putilinin mukaan kriminalisoinnilla vaikutettaisiin ”asenneilmastoon, arvostuksiin ja käsityksiin oikeudenmukaisuudesta.” Kuitenkin samalla kun yhteiskunta muuttuu entistä suvaitsemattomammaksi ostajia kohtaan, se myös kieltää myyjältä oikeuden päättää tai edes puhua elämästään. Kun jo nyt prostituoidun suurimpia huolenaiheita Suomessa on suvaitsematon asenneilmasto ja yhteisöllinen häpeäleima, tilanne ei ainakaan helpottuisi. Kriminalisointi ei myöskään poistaisi taloudellista pakkoa, vaan ajaisi prostituoidut entistä turvattomampaan asemaan.

Yksi ihmisoikeuksistamme on vapaus. Siksi kriminalisointia tulee käyttää vain silloin, kun yksilön vapaus kaventaa suoraan tai välillisesti muiden vapautta. Prostituutioasiakkuuden kriminalisoinnin perusteena on moraalinen viesti. Erityisen ongelmallinen peruste on silloin, kun symboliikan takia ollaan valmiita potkimaan päähän muutenkin heikommassa asemassa olevia.

***

Hjelt-Putilinin sanoin on tärkeää, ettei kenenkään tarvitsisi myydä seksiä tullakseen taloudellisesti ja aineellisesti toimeen. Tähän ei kuitenkaan päästä kriminalisoinnin keinoin. Prostituution ongelmat ratkaistaan rakentamalla yhteiskunta ja maailma, jossa ihmisten taloudellinen, terveydellinen ja sosiaalinen turvallisuus on taattu.

Ennen kaikkea toivoisin kuitenkin, että prostituutiokeskustelun kohteilta eli prostituoiduilta itseltään kysyttäisiin, miten he haluavat elämäänsä parantaa. Minulle oman ruumiini itsemääräämisoikeus on kallis, enkä halua luovuttaa sitä sen paremmin poliitikolle kuin parittajallekaan. Aikuinen ihminen ei ole holhottava uhri, vaan kykenee yleensä kertomaan, mitä haluaa. Tähän demokratia perustuu, mutta juuri tätä kriminalisoinnin kannattajat eivät halua tunnustaa.

Vai onko joku muka joskus tavannut Suomessa prostituoidun, joka kannattaa asiakkuuden kriminalisointia?