PAM-lehti keväällä 2003
Anna Kontula:

Kuuden tunnin työpäivä, 35 tunnin työviikko, sapattivuodet, koulutuslomat, varhaiseläkkeet - 2000-luvulla työajasta puhutaan paljon.

Työajan lyhentämistä on kuitenkin puitu jo pitkään. Vankasti 1800-lukulainen ystävämme Karl Marx vakuuttaa pääteoksessaan, että koneistuminen ja talouden laskusuhdanteet vievät työpaikkoja. Toisaalla hän kirjoittaa kodin ja vapaa-ajan merkityksestä, kuinka liiallinen (palkka)työnteko on ihmiselle vahingoksi.

Marxin aikaan työn ja vapaa-ajan jakaminen painottuivat eri tavoin: työn puute oli vain ajoittainen ongelma ja työpäivät lähes säännöllisesti niin pitkiä, että ruokailuun, nukkumiseen, hygieniaan tai lapsista huolehtimiseen ei jäänyt aikaa. Huoli työväenluokan hyvinvoinnista oli täysin ymmärrettävä.

Marxilla oli toisaalta myös teoreettisempi perustelu työajan lyhentämiselle. Hänen mukaansa kapitalistien voitot syntyvät ilmaisesta työstä. Jos siis Maija työskentelee posliinitehtaassa 8 tuntia päivässä, hän itse asiassa tuottaa palkkansa verran vaihtoarvoa esineelle jo ensimmäisten kuuden tunnin aikana. Loppuajan hän tekee työtä ilmaiseksi, ja tuotto synnyttää kapitalistille lisäarvon.

Kapitalistin ansiottomaan voittoon voidaan (yhteiskuntajärjestelmän muutosta odotellessa) puuttua kahdella tavalla. Työaikaa voidaan lyhentää tai palkkoja nostaa. Mielenkiintoista tietysti on, että itsekin tyhjätaskuna tunnettu Marx kirjoittaa voimallisesti nimenomaan liian pitkiä työpäiviä vastaan. Palkkojen riittämättömyyden hän mainitsee vain ohimennen.

Työajan lyhentämistä on 2000-luvulla vastustettu mm. siksi, että kehitellyt mallit pienentäisivät palkkaa liikaa tai eivät vain sopisi ammatin luonteeseen. Samoja perusteita käytettiin jo 150 vuotta sitten. Silloin ajettiin 10-tuntista työpäivää, edes naisille. Vaatimus oli aikanaan radikaali ja sen esittäjiä syytettiin utopistisesta idealismista.

Marxin ihanteena ei ollut laiskottelijoiden maailma. Hän ei pyrkinyt minimoimaan työtä itsessään, ainoastaan sellaisen palkkatyön, jota työläinen joutui tekemään elääkseen ja josta suurimman hyödyn sai tuotantovälineiden omistaja. Marxin ihanneyhteiskunnassa ihmisten tuli kuluttaa mahdollisimman vähän aikaa palkkatyöhön, jotta aikaa jäisi sellaisiin töihin, joita ihmiset itse todella halusivat tehdä ja jossa he saattoivat toteuttaa itseään. Tällainen "vapauden valtakunta" ei ollut hänestä mahdollinen pääoman ehdoilla. Siksi kapitalismi oli ihmiselle pahaksi.