Anna Kontula
Kuka heitti ensimmäisen kiven? päävalikko

Kyyhkynen 3/2007
Anna Kontula:

Taannoin olin radiokeskustelussa luterilaisen kirkon papin kanssa. Hän paheksui sitä, miten perheenisät sijoittavat kotitalouksien varoja seksipalveluihin Huomautin, että usein myös seksityöntekijöillä on perhe. Sitä hän ei ollut tullut ajatelleeksi.

Tapaus kuvastaa suhtautumista, johon törmää usein seurakuntaväen keskuudessa: prostituoidut ovat joitakin toisia, hyväntekeväisyyskohteita tai moraalinen uhka. Joka tapauksessa objekteja, eivätkä ainakaan tavallisia ihmisiä ja kanssakristittyjä.

Seksityöntekijöiden globaali enemmistö on äitejä, joiden puolisot ovat kuolleet, lähteneet tai kyvyttömiä huolehtimaan perheen elannosta. Suomessa he usein tulevat kristillisistä kodeista, ovat kirkon jäseniä ja pitävät uskontoa tärkeänä osana elämäänsä. Silti he kokevat jääneensä uskonyhteisön ulkopuolelle.

Uskonnolla on keskeinen asema yhteiskunnan arvojen ja normien muodostumisessa. Tämä koskee erityisesti seksiin liittyviä kysymyksiä. Siten myös ei-kristittyjen seksityöntekijöiden on reflektoitava suhdettaan uskontoon. Sen hän tekee useimmiten yksin, parhaassa tapauksessa toisten seksityöntekijöiden tuella.

Jos synniksi määritellään se, mikä vie poispäin Jumalasta, miksi seksityöntekijän synti on niin paljon leimaavampi kuin muiden? Miksi sotilas, juoppo ja koronkiskuri voivat olla seurakunnan aktiivisia jäseniä, mutta prostituoitu ei? Kirkon yhteydessä on paikka seksityöntekijöille vain passiivisena avustuskohteena. Jos hän ei tähän suostu, kristillisen yhteisön paheksunta jättää tilaa vain kapinallisena tai analyyttisena sivustakatsojana.

Tietenkään totuus ei ole ihan näin mustavalkoinen. Toisaalta nimenomaan kirkon piirissä on tuettu aktiivisesti seksityöntekijöiden autonomiaa, esimerkiksi Pro-tukipisteen taustavoimana. Yhden viime vuosien merkittävimmistä puheenvuoroista seksityöntekijöiden puolesta käytti teologi Martti Lindqvist.

Silti, samaisessa kirkossa elää vahvana virtaus, jolle prostituoitu on vain objekti. Seksityöntekijät ovat tämän huomanneet ja siitä pahoillaan, entäpä luterilainen kirkko?

 



»Etusivu

»Kuka olen?
»Blogi-päiväkirja
»Yhteiset asiat
»Kirjoituksia
»Ota yhteyttä
»Linkit