| Kerjääminen on kovaa työtä | päävalikko |
|
SAK Pirkanmaa 1/2008 Kerjäläiset eivät kuitenkaan ole Suomen yksinoikeus. Kaikissa miljoonakaupungeissa asuu urbaaneja keräilijöitä, jotka hankkivat perheensä vaatimattoman elannon katumyynnillä, jätteiden lajittelulla, varastamalla, prostituutiolla, vaihtokaupalla ja kerjäämisellä. Heille kerjääminen on ansiotyötä, jossa ohikulkijoille myydään jotakin vetoamalla näiden tunteisiin – kyse on siis pohjimmiltaan hyvin samankaltaisesta toiminnasta kuin mihin länsimainen mainosteollisuus perustuu. Vielä sata vuotta sitten kerjääminen oli Suomessakin tavallista, jopa keskeinen sosiaaliturvan muoto. Nyt kokeillut keinot ”kerjäläisongelman” ratkaisemiseksi ovat nekin vanhoja: on varoiteltu kansalaisia antamasta rahaa, on yritetty sulkea ilmiöltä silmät, on uhattu lasten huostaanotoilla ja pakkosiirretty kerjäläisiä muualle pilaamasta eliitin katukuvaa. Ja kuten ennenkin, keinot ovat osoittautuneet toimimattomiksi. Kerjäläiset voivat hävitä hetkeksi, mutta ilmaantuvat aina lopulta takaisin (lukuun ottamatta Hitlerin Saksaa, jossa katujen ”siivous” tiettävästi onnistui). Kerjäläiset kuuluvat kaupunkien siihen kerrostumaan, jolla on kaikkein vähiten mahdollisuuksia ja oikeuksia oman elintasonsa parantamiseen. Suomalaisten työmarkkinat ovat heiltä käytännöllisesti katsoen suljettu, samoin suomalainen sosiaaliturva, koulutus ja terveydenhuolto. Jos kerjäläinen on nuori, kielitaitoinen, terve ja poikkeuksellisen onnekas, hänellä on mahdollisuus työllistyä alipalkattuihin, raskaisiin ja osittain harmaisiin sisääntuloammatteihin. Tällöin hänestä tulee osa metropolien kierrosta huolehtivaa etnistä työvoimaa, joka siivoaa, tiskaa, rakentaa, hoivaa, myy seksiä, jakaa postin ja huolehtii logistiikasta. Suomessa on kasvanut kokonaisia sukupolvia, joille kerjääminen on tähän saakka tarkoittanut paria rautatieaseman tuntumassa pyörivää alkoholistia. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa tehtiin aikanaan historiaa, kun tuloeroja kaventumalla, maksuttomalla koulutuksella ja jokaisen ulottuvilla olevilla terveyspalveluilla hävitettiin kerjääminen. Pitäisikö samaa konstia yrittää uudemmankin kerran? |
»Etusivu »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |