Turun Sanomat / Sunnuntai-liite syksy 2004
Anna Kontula:

Prostituutio on siirtymässä kaduilta kännyköihin. Onko syynä viestintäteknologian kehittyminen vai tiukentunut lainsäädäntö?

Gatflicka, street-walker, strassendirne - prostituoitua ei suinkaan sattumalta nimitetä ”katunaiseksi”.

Euroopan vanhoissa kaupunkikulttuureissa prostituutio kuului katukuvaan. Bordellien näyteikkunat ja katuprostituoitujen reviirit hallitsivat öisiä kaupunkeja. Edelleen suurin osa länsimaiden kaupallisista seksisuhteista solmitaan kadulla.

Katu on perinteisesti ajateltu miesten tilaksi. Naisen paikkana oli koti. Prostituoidut toimivat julkisessa tilassa, mitä ei suvaittu kunniallisille naisille. 1500-luvulla Rooman prostituoidut jopa päällystivät Strada del Popolon omalla kustannuksellaan kyllästyttyään kahlaamaan kurassa.

Madonna ja huora –myytti syntyi, kun kaikki naiset eivät mahtuneet perheenäidin rooliin. Prostituoidut nimettiin kadun naisiksi, koska katu symbolisoi heidän eroaan äideistä ja vaimoista. Ensimmäistä kertaa Euroopan prostituoidut ovat nyt katoamassa kaduilta.

Prostituoidut kaduilta nettiin

Lokakuun 2003 alussa Suomessa astui voimaan järjestyslaki, jossa kielletään seksin osto ja myynti yleisillä paikoilla. Poliisin arvion mukaan laki on vähentänyt katuprostituutiota. Kaupallinen seksi hyödyntää nyt entistä enemmän uutta viestintäteknologiaa. Yhteystiedot haetaan internetin deittisivuilta ja tapaamisehdoista sovitaan Nokian kännyköillä.

Myös Saksa, Ruotsi ja Ranska ovat äskettäin uudistaneet prostituutiolainsäädäntöään, Ruotsi ja Ranska tiukempaan, Saksa sallivampaan suuntaan.

Ruotsissa seksin oston kriminalisointi on ajanut asiakkaat ja näiden perässä myös prostituoidut pois julkisilta paikoilta. Saksassa taas bordellien laillistaminen on siirtänyt osan prostituoiduista sisätöihin. Molemmista maista on raportoitu, että lakimuutokset ovat vähentäneet nimenomaan katuprostituutiota.

Sen sijaan Ranskassa tiukentunut prostituutiolaki ei ole näkynyt katukuvassa. Onkin esitetty, että lainsäädäntöä tärkeämpi syy muutokseen on Pohjois-Euroopan nopea siirtyminen kännykkä- ja nettikulttuuriin. Se mahdollistaa asiakashankinnan muilla keinoin kuin katupäivystyksellä.

Syynä teknologia vai lainsäädäntö?

Niin Saksassa kuin Ruotsissakin seksiala on vastannut uuteen lainsäädäntöön ottamalla käyttöön kännykät ja internetin. Teknologiavetoisessa Suomessa sama muutos käynnistyi jo ennen kiristynyttä järjestyslakia. Sen sijaan Ranskassa kehitys on tapahtunut paljon hitaammin, koska asiakaskunta on edelleen kadulla.

Greggor Mattson Berkeleyn ylipistosta tekee tutkimusta eurooppalaisesta prostituutiolainsäädännöstä. Hänen mukaansa on vaikea nähdä, mitkä trendeistä ovat syytä ja mitkä seurausta.

”Muutoksia Pohjois-Euroopan prostituutiossa ei voida selittää pelkästään järjestäytyneen rikollisuuden, viestintäteknologian kehityksen tai uuden lainsäädännön kautta. Kyse on pikemminkin näiden yhteisvaikutuksesta.”

Mattson korostaa, että internet ei ole johtanut prostituution merkittävään lisääntymiseen tai lainsäädäntö sen vähenemiseen, vaikka tällaisia arveluja on monissa maissa esitetty.

”Muutos on pikemminkin laadullinen kuin määrällinen. Prostituutio siirtyy sisätiloihin ja parituksesta minkä tahansa teknologian avulla tulee entistä tärkeämpi linkki prostituoitujen ja heidän asiakkaidensa välillä”, ennustaa Mattson.

Parittajien asema vahvistuu?

Ei ole yhdentekevää, mitä kautta seksin myyjä ja asiakas toisensa kohtaavat. Teknologian käytön lisääntymisellä on ollut positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia.

Suomessa seksuaalipalvelujen osto ja myynti yleisillä paikoilla kiellettiin sen aiheuttaman moraalisen närkästyksen vuoksi. Laki näyttääkin rauhoittaneen katukuvaa. Sillä on ilmeisesti onnistuttu suojelemaan naisia loukkaavilta hintatiedusteluilta.

Toisaalta järjestyslain vaikutukset prostituoituina toimiviin naisiin eivät ole yhtä positiivisia. Seksialalla työskentelevien etujärjestön Sallin puheenjohtaja Johanna Sirkiä pelkää ulkomaalaisten prostituoitujen puolesta. He ovat muutenkin kaikkein heikoimmassa asemassa: heiltä puuttuu suomalaisen kulttuurin tuntemus ja karkotusuhan takia he eivät voi turvautua viranomaisten suojeluun. Useimmiten myös heidän taloudellinen tilanteensa on heikompi kuin suomalaisten.

”Aiemmin Virosta tai Venäjältä tuleva nainen saattoi toimia itsenäisesti. Jos katuprostituutio käy mahdottomaksi, entistä useamman on turvauduttava parittajiin saadakseen tarvittavat ilmoituskanavat ja toimitilat,” Sirkiä toteaa.

Vaikka viestintäteknologioiden hallinta on Suomessa tavallista ja esimerkiksi internetin ilmaiskäyttöön on kohtuullisesti mahdollisuuksia, tilanne on Itä-Euroopassa aivan toinen. Siksi katuprostituution väheneminen saattaa merkitä paritusrikollisuuden lisääntymistä.

Haastattelu:
Katukaupassa on puolensa

Virve on pitkän linjan seksityöntekijä. Hän on toiminut stripparina, puhelintyttönä, seksikaupan myyjänä ja seuralaispalvelussa. Prostituoituna hän aloitti kadulta ja vastaanottaa nykyisin asiakkaita kotonaan. Suurin osa uusista asiakkaista löytää hänet netin kautta.

Virve teki päätöksensä lähteä kadulta jo muutama vuosi sitten. Syynä ei ollut järjestyssääntö vaan uusi poikaystävä, joka pelkäsi Virven turvallisuuden puolesta.

”Mikä kyllä oli ihan turhaa”, Virve muistelee. ”En joutunut kadulla kertaakaan vaaratilanteeseen. Kotivastaanoton ongelmana on, että asiakkaat tietävät asuntoni ja henkilöllisyyteni. Vaikka ammattini ei tulisikaan tuttujen tietoon, yksityisyyden säilyttäminen on vaikeaa.”

Turvallisuutta vähentää Virven mielestä myös se, että hän joutuu nyt valitsemaan asiakkaat puhelimessa. Kadulla potentiaaliset ostajat näkee ennen sopimista. ”Kotona työskennellessä on kuitenkin helpompi pitää ohjat käsissä, on niin kuin kotikenttäetu”, Virve vitsailee.

Virve on kokeillut prostituutiota myös ravintolaympäristössä, mutta hän ei pitänyt humalaisista asiakkaista. Hän päätyi kadulle, koska sinne saattoi mennä milloin itse halusi ja autoilevat asiakkaat eivät käytä alkoholia.

”Mutta Suomen ilmastossa katuprostituutio vaatii kyllä luonnetta. Kerrankin oli niin hirveä lumimyrsky, että millä ne miehet erottivat minut sieltä jalkakäytävältä”, Virve muistelee.

Sisätiloissa ei sada ja asiakkaita odotellessa voi vaikka lukea tai kuurata kylpyhuoneen. ”Oman ja työajan erottaminen on vaikeampaa, mutta toisaalta asiakashankintaan ei kulu turhaan aikaa”, summaa Virve.