| Oppia kantapään kautta | päävalikko |
|
Kunnat.net, kolumni
20.11.2006 Vaikuttamisen väyliä on neljä: valtuutetun viralliset työkalut (kyselyt, aloitteet jne.), lobbaaminen henkilökohtaisten verkostojen kautta, painostus mediassa ja valitustie. Näistä toimivat parhaiten verkostoituminen ja lobbaaminen. Olen kuitenkin oppinut, että verkostojen täysi hyödyntäminen onnistuu vain, jos olet yli 50-vuotias mies. Toisin kuin ihmiset usein luulevat, valtuuston kokouksilla ei ole paljonkaan tekemistä päätöksenteon kanssa. Kyse on pikemminkin kokeilevasta demokratian performanssista, jossa näyttelijät ovat opetelleet roolinsa etukäteen, mutta yleisölle sitä ei kerrota. Improvisointi on sallittua vain niin kauan kuin se ei pakota muitakin mukaan. Kantapään kautta opin, että esimerkiksi odottamattomien esitysten tekeminen herättää usein valtavaa tuohtumusta. Ihmisillä on usein myös hassu käsitys, että hyvän päätöksen taakse ei tarvita kuin enemmistön tahto. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä enemmistö ei ylipäätään koskaan tee todellisia päätöksiä. Päätöksen – niin hyvän kuin huononkin – taakse tarvitaan muutama avainhenkilö, jotka kertovat muille, mitä nappia pitää painaa. Uudenkin on syytä oppia sukkelaan, keitä oman kunnan avainhenkilöt ovat. Kun oikein myrskyää, esiin voi tulla sellaistakin, joka tavallisesti jää kunnallispolitiikassa pinnan alle. Minulle on ollut yllätys, että sopimusten laatiminen ja allekirjoittaminen eivät tässä ulottuvuudessa tarkoita niiden pitämistä. Kaupungintalon ulkopuolisessa maailmassa nimi paperissa velvoittaa pitämään sanan, jonka pitäisi riittää lausuttunakin. Olen miettinyt, pitäisikö minun kertoa muille tästä. Ehkä luottamus on yksi niistä käsitteistä, jotka poliitikko pian unohtaa. Olen tullut siihen tulokseen, että jokaisella poliitikolla on reaalimaailmassa kaksoisolento. He käyttäytyvät aivan tavallisesti ja heidän toimintansa on loogisesti ja eettisesti kestävää, siinä määrin kuin nyt ihmisillä yleensäkin. Kunnallispolitiikan kaksoisolennot näyttävät samoilta, mutta käyttäytyvät käsittämättömällä tavalla. Sama henkilö voi tänään vaatia kovaäänisesti laajapohjaista päätöksentekoa ja huomenna nähdä suuren vaivan joidenkin sulkemiseksi päätöksenteon ulkopuolelle. Me uudet tulemme politiikkaan aina muuttamaan asioita, taistelemaan vanhoillisuutta, hyvävelisopimuksia ja pelaamista vastaan. Vuodessa ehtii huomata, että tehtävä on aika iso. Kahdessa vuodessa ehtii luopua haaveilusta koko poliittisen elämän muuttamisesta ja keskittyä pelastamaan omaa sieluaan. Mitä ehtii tapahtua kolmessa vuodessa? Anna Kontula kaupunginvaltuutettu Tampere |
»Etusivu »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |