| Miksi Kanerva sai potkut? | päävalikko |
|
Libero 2/2008 Tutkija ja esseisti Gayle Rubin on kirjoittanut päätekstinsä seksin poliittisuudesta. Hänen mukaansa seksiaktit ja -suhteet asettuvat hierarkkiseen järjestykseen, jonka huipulla ovat naimisissa olevat heteropariskunnat. Tästä alaspäin yksilön sijoitus määräytyy sen mukaan, montako ideaalin ulottuvuutta hänen seksikäyttäytymisensä toteuttaa tai kyseenalaistaa. Esimerkiksi homoseksuaaleista vakiintuneessa parisuhteessa elävät ovat suhteellisen korkealla, mutta moniavioiset homot vain hieman trans-ihmisten, sadomasokistien ja seksityöntekijöiden yläpuolella. Ei ole samantekevää, miten ja kenen kanssa paneskelet, sillä se määrittää sosiaalista asemaasi. Rubinin mukaan seksin hyväksyttyihin muotoihin liitetään yleinen arvostus, mielenterveys, laillisuus ja monet taloudelliset edut. Toisaalta, mitä alemmas hierarkiassa siirrytään, sitä helpommin henkilö kohtaa mielisairaudella, kunniattomuudella tai rikollisuudella legitimoituja rangaistuksia. Näitä ovat esimerkiksi marginalisointi, taloudelliset sanktiot sekä sosiaalisen ja fyysisen liikkuvuuden rajoitukset. Kanerva tuli tekstiviesteillään rikkoneeksi yhtä aikaa kolmea ideaalia: hän petti puolisoaan, himoitsi itseään huomattavasti nuorempaa naista ja tämä sattui vielä olemaan seksityöntekijä. Yksiavioista, samanikäisten välistä ja keskinäisen intohimon motivoimaa seksiä arvostavassa kulttuurissa on kestämätön ajatus, että tällaisesta toiminnasta palkittaisiin korkealla asemalla ja sosiaalisella arvostuksella. Rubinin seksin valtateoria on ammentanut paljon Michail Foucault’n ajattelusta. Siten siinä korostuu seksin normien kulttuuri- ja aikasidonnaisuus: hierarkia on ja pysyy, mutta eri aikoina eri asiat joutuvat mustalle listalle. Ideaalin ja ehdottomasti tuomittavan seksin välillä on leveä ei-kenenkään-vyöhyke, jolla käydään jatkuvaa neuvottelua hyväksyttävän rajoista. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa homoseksuaalisuus on siirtynyt merkittävästi lähemmäs ideaalia, kun taas eri-ikäisten seksisuhteista on tullut aikaisempaa tuomittavampia. Kullakin hetkellä vain pieni osa seksin kirjosta arvotetaan turvalliseksi, terveelliseksi, kypsäksi, lailliseksi tai poliittisesti korrektiksi. Jotkut asiat muuttuvat hitaammin kuin toiset. Kanervan kohtalon sinetöi tuhatvuotinen myytti, jossa naiset jaetaan seksuaalikäyttäytymisensä perusteella ”huoriin” ja ”madonnoihin”. Vain kunniallisilla naisilla on lupa solmia julkisia suhteita ministerien kanssa. Feminismistään huolimatta Gayle Rubin on sitä mieltä, että seksuaalisuutta ei voi tarkastella vain sukupuolinäkökulmasta. Rotuun, sukupuoleen, luokkaan, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät alistamisen ja emansipaation mekanismit ovat kaikki osa monimuotoista hallinnan rakennetta. Vertailua hedelmällisempää onkin pohtia, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan. Rubinin mukaan seksi on edelleen merkittävästi naisten ja miesten toimintaa rajaava yhteiskunnallisen kontrollin alue: ”Tällaisella seksuaalimoraalilla on enemmän yhteistä rasististen ideologioiden kuin todellisen etiikan kanssa. Se takaa hyveen hallitseville ryhmille ja ulkoistaa paheen vähäväkisille.” Me emme tiedä tapahtumien taustoja. Ehkä Kanerva vain sattui jonkun tielle – niin käy politiikassa yhtenään. Sen kuitenkin tiedämme, että erottaminen perusteltiin vallitsevan seksuaalinormiston rikkomisella. Seksin poliittisuutta todistaa, että vaikutusvaltaisten poliitikon kaataminen käy helpoimmin potkulla nivusiin. ***** Gayle Rubin (1949- ) on tunnettu seksin ja sukupuolen teoreetikko. Taustaltaan marxilais-feministisen Rubinin kenties tunnetuin artikkeli on vuonna Thinking sex (1984), jota pidetään feministisen seksiradikalismin keskeisenä teoreettisena perustana. |
»Etusivu »Kuka olen? »Blogi-päiväkirja »Yhteiset asiat »Kirjoituksia »Ota yhteyttä »Linkit |