SAK Pirkanmaa 1/2008
Anna Kontula:

Työelämän muutokset ja EU-rajojen avautuminen ovat kasvattaneet Suomeen suuret monikulttuuriset työmarkkinat. Sen pitäisi näkyä myös SAK:ssa, sillä ay-liike on edelleen tärkein työn valtasuhteisiin liittyvän kamppailun paikka. Jos osa työntekijöistä jää ay-toiminnan tai sen saavutusten ulkopuolelle, vaarantuvat näiden ihmisten perusoikeudet, mikä ajan myötä johtaa työelämän ehtojen yleiseen rapautumiseen.

Monet siirtolaisuuden keskeiset ongelmat ovat ay-liikkeessä vielä ratkaisematta. SAK mainostaa olevansa Suomen suurin maahanmuuttajajärjestö, mutta ulkomaalaisten järjestäytymisaste on heikko – vain 26 % virallisesta työvoimasta. Liike ei ole päättänyt, miten suhtautua sellaiseen vierastyövoimaan, joka ei ole tottunut valtaväestön vaatimiin työolosuhteisiin ja palkkatasoon. Entä miten maahanmuuttajat saadaan järjestäytymään? Pitääkö liittojen ajaa järjestäytymättömien asioita?

Ehkä vaikein haaste ovat paperittomat siirtolaiset. Jos liitot haluavat säilyttää kollektiivisten sopimusten standardit, niiden on paljastettava lakia kiertäviä työnantajia. Se ei kuitenkaan onnistu käräyttämättä samalla paperittomia siirtolaisia, joiden muutenkin turvatonta asemaa viranomaistoimenpiteet heikentävät entisestään: he todennäköisesti menettävät työnsä ja joutuvat karkotetuksi.

Toistaiseksi ay-liike ei ole kyennyt takaamaan ulkomaalaisille samoja oikeuksia kuin suomalaisille työläisille. Maahanmuuttajien työttömyys on 2,5-kertaista kantaväestöön verrattuna ja he tekevät työtä selvästi heikommilla ehdoilla. Vaikka ulkomaalaisia työllistyy myös hyväpalkkaisiin asiantuntijatehtäviin, kasvava enemmistö löytyy epävarmoista matalapalkkatöistä.

Monilla ulkomaalaistaustaisilla työntekijöillä on ongelmia, joiden rinnalla työelämän vaikeudet koetaan vähämerkityksisenä. Tällaisissa olosuhteissa ay-liikkeen pitäisi tarjota apua myös muihin kuin työehtoihin ja työolosuhteisiin liittyviin ongelmiin. Tämä vaatii kuitenkin lähestymistavan muuttamista ja joustavampaa otetta kuin mihin meillä on totuttu.

Etelä-Euroopassa ja Ranskassa ammattiliitot ovat perinteisesti poliittisempia ja niiden toiminnan painopiste on aktivismissa. Voi olla, että maahanmuuttajien aseman ratkaisu edellyttää myös pohjoiseurooppalaisilta liikkeiltä kehitystä työpaikkakeskeisyydestä yhteiskunnallisen liikkeen suuntaan.