|
Lasten
kasvuun ja perheiden jaksamiseen liittyvät haasteet ovat kasvaneet
jatkuvasti.
Samaan aikaan kun lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot ja palvelut
heikentyvät, työelämän vaatimukset koventuvat.
Epätyypillisinä kellonaikoina
työskentelee joka kolmannen lapsen äiti ja useamman kuin joka
toisen lapsen
isä. Työssäkäyvien pienten lasten vanhempien
keskimääräinen työaika on
huomattavasti pidempi kuin lapsettomien aikuisten.
Käytännössä tämä usein
tarkoittaa lasten yksinoloa, erityisesti yhden aikuisen perheissä.
Viime
vuosikymmeninä julkinen sektori on pyrkinyt paikkaamaan
palkatuilla
sosiaaliviranomaisilla häviäviä sukulaisverkostoja.
Vaikka koulutettu
ammattiapu on kriisitilanteissa tarpeen, käytännön
arjessa riittäisi usein
tavallisten ihmisten tavallinen kanssakäyminen. Tällaisen
vertaistuen
rakentumista kaupunki voi tukea muun muassa asuntopoliittisilla
päätöksillä. Samassa
elamäntilanteessa olevien keskinäisestä naapuriavusta
voisivat hyötyä erityisesti
ne yhden aikuisen lapsiperheet, joille ainakin kärryvaiheessa
liikkuminen on
hankalaa.
Täten
esitän, että Tampereen kaupunki sisällyttäisi
lähivuosien vuokra-asuntohankkeisiinsa yhden aikuisen perheille
suunnatun
”kommuuniasunto” –kokeilun. Ajatuksena on, että
kullakin perheellä olisi
rakennuksessa oma asuntonsa, mutta yhteisten tilojen
monikäyttöisyyteen,
tilavuuteen ja keskeiseen sijaintiin kiinnitettäisiin
erityistä huomiota.
Aloitteen
etenemistä voi seurata osoitteessa www.tampere.fi/hallinto_v/aloite
|
»Etusivu
»Kuka
olen?
»Blogi-päiväkirja
»Yhteiset
asiat
»Kirjoituksia
»Ota
yhteyttä
»Linkit
|
